Pihaunelmista todellisuuteen

”Näyttötutkinto helmi-maaliskuun vaihteessa. Aiheena pihan suunnittelu – oma pihakin käy. Tai osa siitä.”, sanoi ope viime syksynä.

Hmm… oman pihan suunnittelu. Kuulostaa sopivalle haasteelle ja eiköhän tuo onnistune!

Näpsin kiireellä kuvia kukkapenkeistä ja istutuksista, joiden suunnittelua olin miettinyt jo jonkin aikaa. Kasveista suurin osa oli viereisen metsän lehtien peitossa, mutta ajattelin, ettei se haittaa. Minähän muistan, mitä kasveja missäkin kasvaa. Lisäksi mittailin kasvien sijainteja ja raapustin mitat kohmeisilla käsilläni vihkooni.

Unelmien siivittämänä näin jo mielessäni pihallamme ihania muotoonleikattuja puita (näistä muutama voisi mahtua)…

upeita luonnonkivimuureja (taustalla tietysti itse istuttamani sypressirivi)...

ja hyvinhoidettuja kukkapenkkejä.

Back to reality

Takaisin tähän päivään ja hetkeen. Lämpötila miinus kymmenen ja pihalla kevyt lumikerros. Tammikuu on kohta lopussa ja helmikuu painaa päälle.

Onneksi koulusta saatu asiakastyö vähän helpottaa ja pääsin vihdoinkin viime viikolla orientoitumaan oman pihan suunnitelmiin.

Ensin etsin kaikki mahdolliset taloamme koskevat piirustukset, joita onneksi löytyi jonkin verran. Sopivaa mittakaavapiirustusta (1:100) ei löytynyt, joten sen jouduin piirtämään ensimmäiseksi. "Hyvää harjoitusta!", tuumasi ope. "Hidasta.", sanon minä.

Lisäksi etsin koneelta syksyllä ottamani valokuvat lehtien peittämistä kasveista. Ja niinhän siinä kävi, etten muistanutkaan kaikkia kasveja, mitä istutuksissa on. Osa oli lehtien peitossa, osa syksyn takia jo nuukahtanut talvilepoon.

Olen ymmälläni, miten olen voinut unohtaa! Itseähän olen kasvit istuttanut - ja siirtänytkin moneen kertaan. Ehkä juuri siksi jouduinkin tänään kaivelemaan kasveja lumen alta muistaakseni, mikä missäkin sijaitsee. Ei ollut kivaa, ei. Kylmähän siinä tuli.

Olen myös yrittänyt tulkita vihkooni raapustamiani mittoja, jotka muistuttavat harakanvarpaita.

Huoh. (Ihan) vähän tässä meinaa tulla uskonpuute. Ehkä tämä oli taas kuitenkin hyvä opinpaikka? Sitä vartenhan minä taidan sitä koulua nyt käydäkin. Oppiakseni.