Kesä ja Allium

Enää vajaa viikko ja työssäoppimisjaksoni alkaa. Yritys, jossa TOP-jaksoni suoritan, on Allium Oy. Sen palveluihin kuuluvat:

• Viheralueiden ja pihojen suunnittelu
• Viherrakennus 
• Viheralueiden ja pihojen hoito 
• Koulutus 
• Konsultointi

Kurkkaa myös kuvia Alliumin kohteista.

Kuulin, että me "toppilaiset" kuljemme kokeneen ammattilaisen mukana. Tuntuukin lohduttavalta tietää, ettei tällaista noviisia jätetä yksin säheltämään.

Odotukset ovat kovat! Teoriapohjan päälle on nyt hyvä saada käytännönläheistä työkokemusta. Pääsee näkemään ja kokemaan, miten tätä hommaa pyöritetään. On myös mukava tavata muita työssäoppijoita ja kuulla heidän kokemuksiaan.

Kotipihan rhododendron puhkeaa viimeinkin kukkaan.

Allium tarkoittaa muuten sipuleita eli laukkoja (Wikipedian määritelmä).

Kotipihan kesä!

Helle sen kuin jatkuu, ja kotipihan kasvit kasvavat silmissä. Niin kiire ei ole kasvien siirtelyssä ja muissa pihasuunnitelmissa, ettei ehtisi kuvaamaan päivän tunnelmia. Ja ehdittiinhän sitä äänestämään Europarlamenttivaaleissakin, vaikka tiukkaa teki sopivan ehdokkaan valinnassa.



Herttavuorenkilvet siirretään yhtenäiseksi ryhmäksi.



Piippuköynnöksen pikkuinen lehden alku.



Kissakori.



Perheemme noin 30-vuotias nelivarvaskilpikonna nautiskelee lämmöstä ja auringosta.



Ahomansikka kukkii.



Voikukka on oikeastaan kaunis kukka - näin kameran linssin takaa.



Tulikellukan upea oranssi.



Joku mehikasvi.. oletan.



Kevätvuohenjuuri.



Niittyleinikin kukka on saanut vieraan.



Sinkkijuttuja.

Huomiseksi on luvattu lisää aurinkoista säätä... jee! Silloin on tarkoitus jatkaa marjapensaiden siirtämistä yhtenäiseen ryhmään. Tänään sain jo ensimmäiset kunnon naarmut käsivarsiin, kun siirsin karviaismarjapensaita.

Pieni kesäkolotus käsissä ei kuitenkaan haittaa, koska huomenillalla on tarkoitus tavata vanhoja ystäviä piknikillä Suomenlinnassa.

Kesä!

Työ tekijäänsä opettaa

Viiden opiskelijan tiimimme sai koulun kautta tulleen asiakastyön valmiiksi – jopa hieman suunniteltua aikaisemmin.

Ladoimme lähes 160 neliötä betonikiveystä omakotitalon pihalle. Syystäkin olimme viimeisenä päivänä tyytyväisiä - niin tekijät, ope, ja mikä tärkeintä, myös asiakas.

Valmis betonikiveys. Vain kaupungin vastuulla oleva kadun reunakivi puuttuu osittain.

Kiveys- ja muita harjoitustöitä tehtyäni olen saanut hyvin osviittaa siitä, miten fyysistä työtä viherrakentaminen on. Aavistusta siitä olen toki saanut jo omaa pihaa laittaessani.

Fyysisen työn lisäksi oman lisänsä tuovat säänvaihtelut, vaihtelevat työolosuhteet ja erilaisten koneiden ja laitteiden käyttö. Betonikiveystyön aikana sää vaihteli muutaman asteen lämpötilasta hellelukemiin, sateesta paisteeseen. Koneet ja laitteet tuovat helpotusta, mutta monet niistä ovat painavia ja vaativat lisäksi erilaisten suojaimien käyttöä.

Nyt tiedän, miten minun käy, kun on  yhdistelmä hengitys-, silmä- ja korvasuojaimet: omat silmälasit huurtuvat, enkä tietysti kuulekaan juuri mitään. Samanaikaisesti pitäisi kuitenkin tehdä töitä - jollakin vaarallisella laitteella.

Alla kuvasarja työkohteista, joissa olen ollut mukana. Kuvat kertokoot puolestaan. Ei ole tarvinnut lähteä työpäivän jälkeen erikseen lenkille.

Mitä? En kuule, enkä näe ja rälläkän terä pyörii - ja vielä väärään suuntaan.

Saumaushiekan tärytystä.Tärytin on painava ja etenee kuin juna.

Asennushiekkaa lapioitiin ja lapioitiin...

 

Murskeen junttaamista käsin.

Painavimpia luonnonkiviä en saanut nostettua yksin.

Ergonomia?

Tässä osa betonikivistä, jotka kannettiin ja asennettiin paikalleen.

Työn aikana ollaan vähän väliä polvillaan. Eläköön polvisuojat!

Asennushiekan tasoitus näyttää helpolle, mutta on raskasta. Ja taas polvillaan.

 Työ tekijäänsä opettaa sanotaan. Odotan innolla kesäkuun alussa alkavaa työssäoppimisjaksoani, jossa saan tehdä töitä tosiammattilaisten kanssa. Opin varmasti mm. oikeanlaisia työasentoja ja kikkoja, jotka helpottavat fyysisiä työosuuksia.

Nyt nautin ja huokaisen toukokuun loppuun saakka. Tosin aherran oman pihan kimpussa. Mutta sehän se on ihan parasta.

Nostan kuitenkin maljan kesälle ja lähes loppuunsaatetulle ensimmäiselle lukuvuodelle!

Luonto kutsuu

Nyt sitten kuulkaas opetellaan ihan tosissaan tekemään töitä ulkona!

Tulikuusama.

Kun on tehnyt reilu 20 vuotta toimistotöitä, eivät kaikki itsestään selvinä pidetyt ”etuudet” olekaan enää itsestään selviä. Kuten vessa. "Luonto kutsuu" myös meitä ulkona työskenteleviä.

Asiakastöitä pukkaa –postauksessani kerroin, että olen nyt mukana koulukavereideni kanssa tekemässä betonikivilaatoitusta omakotitalon pihalle. Tämän talon omistaja on siitä poikkeuksellinen, että hän on antanut käyttöömme talonsa avaimet voidaksemme käydä päivän aikana vessassa. Lisäksi hän tarjoaa meille silloin tällöin kahvit. Tämä on ihan luksusta näissä piireissä – sanovat asiaan vihkiytyneet.

Olemme pohtineet koulussa ikäisteni naisten kanssa, miten tällä alalla työskentelevät lajitoverimme handlaavat tämän. Oletamme, että miehille vessattomuus ei tuota samanlaista päänvaivaa. Ainakin miespuoliset koulukaverimme vain naurahtavat vakavahenkisille pohdinnoillemme.

Sinivuokko.

Pitääkö ennen jokaista työmaata selvittää valmiiksi lähin huoltoasema tai muu vessapaikka? Pitääkö jo aamupala jättää väliin, jotta ei nolona tarvitse heti työmaalle saavuttua olla etsimässä vessaa? Miten ratkaista yhtälö aurinko + fyysinen työ + veden juominen = vessatarve?

Ruttojuuren kukkia.

Totesimme koulussa hieman ironisesti, että jos ei voi syödä, eikä juuri juodakaan ja tekee ulkona fyysistä työtä, mahdamme olla syksyllä hoikkia ja timmissä kunnossa. Ja bonuksena olemme tietysti myös hyvin päivettyneitä.

Pikkusydän.

Toisaalta nyt, kun olen lähtenyt kouluttautumaan uudelle alalle, voin samalla alkaa noudattaa maalaislääkäri Tapani Kiminkisen ohjeita eli alkaa kouluttaa myös rakkoani. Se kun kuulemma kasvaa kouluttamalla (Virtsarakko kasvaa kouluttamalla).

Hyvää äitienpäivää!

Pihamme kaunottaren (Wild Tulip) myötä toivotan kaikille äideille Hyvää äitienpäivää!

Suuni levisi aamulla leveään hymyyn, kun sain perheeltäni äitienpäivälahjan. Selvästi perhe haluaa kannustaa opinnoissani ja ymmärtää, että tämä äiti ottaa opiskelut tosissaan.

Makita-akkuporakone.

Risusavotta

Sain ilokseni ja aikomukseni mukaisesti silputtua tänään vuoden aikana kertyneet oksat (Perinteet kunniaan). Olen tyytyväinen, mutta uupunut!

Risujen silppuamiseen meni aikaa reilu 5 tuntia, josta olen laskenut kotiaherrukseen käytettävät lakisääteiset kahvitauot pois. 

Risut ja kuivuneet lehdet tulevat varmaan myös uniini!

Risuista syntyneen silpun keräsin säkkiin. Säkin tuoteselostuksessa sanotaan, että se  vetää reilun tonnin tavaraa, joten tilava on!



Ensimmäinen satsi uunista ulos!

Murskaava silppuri oli todella tehokas ja omasta, mutta myös varmaan naapureiden mielestä kovaääninen. Päätin suojautua sekä silmä- että korvasuojaimilla, jotka nyt opiskelujen aikana ovat tulleet muissakin töissä tutuiksi.

Tällainen laite oli tänään kaverina.

Halkaisijaltaan 3-4 senttiä paksut oksat menivät silppurin kitaan vaivattomasti.




Sekä korva- että silmäsuojaimet olivat tänään tarpeelliset.

Silppua meinasi tulla yli oman tarpeen! Pääasia oli, että säkin reunat kuitenkin riittivät.

1 + 1 risukasa = säkillinen oksasilppua

Mietiskelin edellisessä postauksessani, että "mustarastas varmaan säestää jälleen työtäni kauniilla laulullaan." Hmph. Eipä siinä huuruisilta laseilta nähnyt, saati kuulokkeilta kuullut, lauleliko mustarastas taustalla vai ei.

Oli mustarastas kyllä paikalla - tuo musta läiskä puun oksalla.

Risusavotan lopuksi totesin, että minullahan on todelliset käsityöläisen rakennekynnet!

Perinteet kunniaan

Käyn lähes päivittäin kurkkaamassa, miten raparpeni nousevat maasta, vaikka aurinko paistaa vain rae- ja sadekuurojen lomassa.

Tilanne 14.4.2014.

Raesade koetteli vappuna.

Vielä pitää vähän kasvaa (tilanne 9.5.2014).

Raparpereista ihanaa hilloa

Olen hillojen ystävä ja odotan malttamattomana raparperisatoa, jotta voin jälleen tänä vuonna valmistaa jo perinteeksi muodostuneen hillon eli chilisen raparperihillokkeen.

Löysin reseptin vuosia sitten Helsingin Sanomista, jonka verkkosivuilta resepti nytkin löytyy.

 

Chilinen raparperihilloke

 

1/2 l raparperipaloja

1 pieni punasipuli

1/2-1 isoa chiliä

1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna

2 rkl vettä

2 1/2 dl hillosokeria

 

Kuori raparperit ja saksi pieniksi paloiksi. Hienonna punasipuli. Kuori pala tuoretta inkivääriä ja raasta se. Halkaise chili, poista siemenet ja hienonna puolikkaat. 

 

Laita kattilaan raparperipalat, vesi, hienonnettu chili ja sipuli sekä inkivääriraaste. Kuumenna kiehuvaksi. 

 

Lisää joukkoon hillosokeri koko ajan sekoittaen ja keitä noin 15 minuutin ajan. Jäähdytä puolisen tuntia ja lusikoi puhtaisiin tölkkeihin. Säilytä viileässä. Tarjoa esimerkiksi broileri- tai possuruokien kera. 

 

Hillo maistuu erilaisten lämpimien ruokien kyljessä tai vaikkapa vaniljajäätelön kanssa. Hyvää! 

 

Oksista hyvää haketta 

 

Toinen, yleensä näin keväälle ajoittuva perinne on oksien silppuaminen. Kävin tänään hakemassa lainaksi omakotiyhdistyksemme uuden, ns. murskaavan oksasilppurin ja aion aloittaa oksashow:n heti aamusta, satoi tai paistoi.

Oksat katoavat silppurin kitaan.

Nyt ainakin näyttää satavan, joten sään osalta perinne ei näytä tällä hetkellä jatkuvan. Yleensä sää on ollut aurinkoinen, mikä on helpottanut hieman silppuamista ja oksien käsittelyä.

Silputtavaa löytyy taas tänäkin vuonna, pari komeaa kasaa metsän reunassa.

Kompostialueen takana oleva pienempi oksakasa.

Urakan jälkeen on taas palkitsevaa nähdä kättensä jäljet eli poistuneet oksakasat ja saada silpusta myös todellista hyötyä. Risusavotta-postauksesta voit lukea, millaisen silppukasan sain aikaan.

Pihapiirimme mustarastas varmaan säestää jälleen työtäni kauniilla laulullaan.

Käytän oksasilppua sekä pensaiden ym. kateaineena että kompostikuivikkeena. Kierrätystä, ja köyhälle opiskelijalle säästöä - parhaimmillaan!

Puutyöt kaivettiin naftaliinista

Kirjoitin opintoihin kuuluvasta puutyöjaksosta helmikuussa (Puun tuoksua ja järeitä koneita). Luokkamme suunnitteli ja teki tuolloin Emman (Espoon modernin taiteen museo) pihalle puutöitä, jotka laitettaisiin esille toukokuussa.

Suuri piha-alue vaati suuret suunnitelmat. Haaste oli iso meille, jotka teimme puutöitä ensimmäistä kertaa. Valitettavasti toteutus hiipui lopulta melko vaatimattomaksi.

Nyt oli aika kaivaa puutyöt naftaliinista. Kävimme eilen viemässä aikaansaannoksemme paikalleen. Tunnelmaa hieman latistivat kylmä pohjoistuuli ja ajoittainen sade, jotka veivät ajatukset muuhun kuin kevääseen ja lähestyvään kesään.

Osa lastista odottaa kuljetusta.

Valitettavasti kukkia ei voitu vielä istuttaa, sillä vaarana ollut raesade ei olisi tehnyt niille hyvää. Toivottavasti kukat on kuitenkin istutettu laatikkoihin viimeistään 7.5.2014, jolloin on pihan ”avajaiset”.

Ryhmämme tekemät kukkalaatikkomoduulit sjoitettiin Emman pihapenkkien väleihin.

Puutyömme kestävät mm. sadetta!

Pilari sai rimoista tehdyn koristeen ympärilleen.

Kaksi samanlaista kukkalaatikkoporttia toivottaa kävijät tervetulleiksi piha-alueelle.

Noin 3-metrinen, näyttävä kukkateline.

Korkea kukkateline tuettiin paikalleen pyöreillä kivillä.

Jos kiinnostuit, käy kurkkaamassa paikan päällä aikaansaannoksiamme!