Uutta kohti

Vuosien saatossa perheemme on onnistunut viettämään joulun suhteellisen terveenä, mutta tänä vuonna tuli poikkeus totuttuun.

Sen lisäksi, että oma käteni operoitiin ennen joulua, joutui myös keskimmäinen tyttäremme tapaturmaan harrastuksessaan. Seurauksena nilkan murtuma ja nivelsiteiden revähtäminen. Ja eiku leikkaukseen! Tämän päälle vielä kahden muun tyttären flunssat, niin luvalla sanoen; sairastupahan siitä muodostui.

Joulusta kuitenkin selvittiin kunnialla, joskin tekemisen tahti saattoi olla hieman hitaampi kuin muina vuosina. Voisi todeta, että hyvä niin, sillä joskus on hyvä hiljentää vauhtia - vaikka sitten hieman pakotettuna.

 

Nyt ollaan jo lähes vuoden viimeisessä päivässä. Sää on mukavasti pakkasella, ja maahan on saatu hienoinen lumivaippa.

Talvipäivänseisauskin meni, ja päivät alkavat pidentyä vauhdilla. Alkaa taas näkyä valoa tunnelin päässä.

 

Nyt on myös aika kiittää lämpimästi teitä kaikkia, jotka olette blogiani seuranneet. Olen edelleen iloinen, että uskaltauduin blogin kirjoittajaksi lähes päivälleen kaksi vuotta sitten. Kannustan siihen muitakin.

Toivottakaamme myös vuosi 2016 tervetulleeksi! Tulevalle vuodelle en aio antaa lupauksia, mutta toiveita sitäkin enemmän.

Yksi toive tulkoon heti julkiseksi: kommenttinne sekä palautteenne ovat tärkeitä ja ilahduttavat, joten toivon niitä kernaasti lisää. Ensi vuonna tavataan!

Hermot pinteestä

Olen tehnyt jouluvalmisteluja jo tovin aikaa, sillä tiesin odottaa lähestyvää ranneleikkausta. Nyt on sitten rannehermoni vapautettu ikävästä pinteestä, ja on toipumisen aika. Komea tuppo koristaa kättäni pari päivää, mutta sen jälkeen leikkaushaavaa suojaa vain haavalappu.

Lääkärin ohjeen mukaan kättä saa alkaa käyttää vähitellen kevyissä askareissa. Sitä en kyllä aio paljastaa kotijoukoille, sillä ahertakoot he puolestaan jouluvalmistelujen kimpussa.

Minä nautin sillä aikaa suklaakonvehdeista, joita vanhin tyttäreni ja kaverinsa kiikuttivat minulle ennen leikkausta.

Ei tämä tuppo kuitenkaan estä lunastamasta lupaustani. Lupasin tehdä postauksen Madeiran pääkaupungin, Funchalin tilateoksista.

Kävimme mieheni kanssa yhtenä iltana päivällisellä Funchalin vanhassa kaupungissa. Kohteenamme oli Restaurante Arsénio´s, joka tunnetaan hyvänä fado-musiikin paikkana. Ruoka oli maukasta ja musiikki erinomaista, joten voin suositella paikkaa lämpimästi muillekin.

 

Kuuntele näyte Arsénion fado-musiikista.

 

Kävellessämme takaisin hotellille, huomasimme kaupunginosan koristellut ovet, seinät tai ikkunat. Parin päivän päästä tulimme takaisin valoisaan aikaan kuvaamaan tilateoksia, joista kuvasatoa alla.

 

Idea oli hauska, värikäs ja katukuvaa piristävä! Ovien rakenteet, kuten kahvat, ikkunat ja postilaatikot, oli hyödynnetty taitavasti osana teosta.

  

 

 

 

 

 

  

 

 

 

 

 

 

 

 

  

  

 

 

 

 

 

 

 

Tässä vielä linkit aikaisempiin Madeira-postauksiini:

Vihreällä saarella: luonnon puutarha
Vihreällä saarella: jylhä luonto

Kyytiä kaamokselle!

Jotenkin on tuntunut, että tänä vuonna marraskuu on ollut erityisen harmaa. Täällä Vantaan suunnassa ei ole tällä hetkellä tietoakaan lumesta; on vain tasaisen harmaa ja pilvinen taivas, sekä tuulinen ja ajoittain sateinen sää.

Mutta ei me suinkaan masennusta, vaan annetaan kotikonstein kyytiä kaamokselle.

Hyvästi harmaus ja tervetuloa valo, lämpö ja hyvä mieli.

Kynttilöitä ja tuikkuja!

Valoa!

Lämpöä!

Hyvää mieltä!

Vajaa kuukausi jouluun, ja sitten mennäänkin vauhdilla kohti kevättä. Näin se homma etenee.

Lumivalkoisessa Valkeisenpuistossa

Joulutervehdys vanhempien luona Kuopiossa poiki pari jouluruokien sulattelukierrosta - ah, aina niin ihanassa Valkeisenpuistossa! Niin kiirettä joulutouhua ei voi olla, ettei ehdi kiertää Valkeisenlammen ympäri. 

Mahtavatko puistoon tottuneet ymmärtää, mikä paratiisi heillä on kotikaupungissaan! Minulle puisto merkitsee niin hiljaisuutta ja luonnon kauneutta, kuin myös ulkoilevia ja luonnosta nauttivia muita kanssaihmisiä.

Värimaailma ja tunnelma olivat puistossa tällä kertaa täysin erilaiset kuin syyskuussa, jolloin myös kirjoitin Valkeisenpuistosta (Viehättävä Valkeisenpuisto).

Tapaninpäivän myöhäisiltana puistoa peitti valoissa kimaltava lumi ja pakkasta oli alle kymmenen astetta. Taivas oli pilvinen, ja värit hohtivat ruskean ja valkoisen eri sävyissä.

Uskaliaimmat (uhkarohkeimmat?) olivat käyneet jo kokeilemassa jään kestävyyttä.



Osa pensaista oli jo lähes hautautunut lumen alle.





Viherrakentajien taidonnäyte?
Koivun oksat on taivutettu kehikkoon kasvamaan kauniiksi katokseksi.



 

Puisto on valaistu taidokkaasti.

Seuraavan aamun sää valkeni kylmempänä, mikä tiesi samalla huuruisempia puita kuin edellisenä iltana.

Taustalla erottui komea Puijontorni, jota ympäröi hopeanharmaa Puijon metsä.

Kiersin puistoa alkuun verkkaisesti valokuvia näpsien. Kun kylmä alkoi tuntua sormissa, jouduin lisäämään tahtia. Harmitti, etten pystynyt ottamaan ihan kaikkia haluamiani kuvia. 

 

 

Ihan lammen rannassa, Taivassalon punaisen graniittijalustan päällä, on Kevät-veistos (1954). Veistos on Hymypoika- ja -tyttöpatsaiden tekijän, Heikki Niemisen luomus.