Värikäs wokki

Nyt kun kuukausi vaihtui, tulin taas vilkaisseeksi, mitkä Satokausikalenterissa mainitaan tämän kuukauden varastokasviksiksi ja ulkomaisiksi sesonkikasviksiksi.

Liekö lista jäänyt päähäni muhimaan, kun kaupasta tultuani huomasin lastanneeni kassiin koko joukon listassa mainittuja, ja muitakin kotimaisia kasviksia: porkkanoita, juuripersiljaa, valkokaalia, varsiselleriä, banaanisalottisipulia ja kurkkua. Lisäksi oli ulkomaista suippopaprikaa.

Näistä, ja kaapin kätköistä löytyvistä muista aineksista, syntyi värikäs wokkiruoka.

 Värikäs wokki (6 - 8 annosta)

Paistamiseen (seesam)öljyä
6 porkkanaa
2 juuripersiljaa
3 varsisellerin vartta
1 suippopaprika
Puolikas kaali
Puolikas kurkku
2 -3 viipaletta (tuoretta) ananasta
2 - 3 sipulia
2 valkosipulin kynttä
1 rkl raastettua inkivääriä
3- 4 jalapenoviipaletta
2 rkl morttelissa rikottuja maapähkinöitä
Runsas loraus soijakastiketta
Sitruunan mehu 
Timjamia
Mustapippuria
(Suolaa)

1. Halkaise kurkku ja poista siemenet. Leikkaa kasvikset tikuiksi tai suikaleiksi ja sipulit siivuiksi.  
2. Kuumenna öljy wokkipannussa (tämä ruokamäärä ei taida mahtua paistinpannuun) ja lisää pannulle kasvikset, ananas, sipulit, inkivääri, jalapenot sekä sitruunan mehu ja soijakastike.
3. Kääntele kasviksia pannulla noin 10 minuuttia; kuitenkin korkeintaan niin kauan, että kasvikset ovat vielä hieman rapsakoita.
4. Ripottele sekaan maapähkinät ja paista vielä minuutti tai pari.
5. Mausta timjamilla, mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Olin tehnyt taas ruokaa rykmentille. Omassa wokissani oli lisäksi 200 g jauhelihaa, jota sattui olemaan jääkaapissa. Wokki toimii mielestäni ilman lihaakin. Se oli tällaisenaan täyttävä, joskaan ei liian raskas.

Jos haluat ruuasta vielä ruokaisamman, keitä lisukkeeksi esimerkiksi nuudeleita. 

Pitäis, muttei tarvii

Pitäis sitä ja pitäis tätä. Ihan kaikkea taas pitäis, muttei viitsis eikä huvittais. Siis pitäis tehdä sellaisia juttuja (= askareita, töitä), joita on omassa päässään loma-ajan tekemisiksi kehitellyt.

Lasten kasvettua ja käytettävissä olevan ajan näin lisäännyttyä, myös saamattomuus, tai sitten joutenolosta nautiskelu, on tuntunut lisääntyvän samassa suhteessa. Kaikkea pitäis, muttei välttämättä tarvii - ainakaan just nyt. Ainakaan sellaista, missä ei henkiä menetetä. Eihän tarvii?

Mutta annas olla, kun saat tehtyä jotakin, mitä olit suunnitellut! Sitä hyvän olon tunnetta, kun on yksi suunniteltu työ taas tehty. Kuten tänään jääkaapin pesu. Siinä taas parhaimmillaan kulminoitui se, mikä opiskelemassani ammatissakin: nähdä kättensä jäljet. Ei se sen ihmeellisempi juttu ole.

Tekemisestä pitää myös palkita itsensä - ja minulla se on kupillinen kahvia, sanomalehti, ja mielellään joku pikkuherkku. Ihan paras hetki!

Kahvi porisee.

Maitokahvi ja herkut: manchegolla päällystetty oliivileipä
ja ihan pikkuriikkisen suklaata.

Jääkaapista puheenollen. Jos sieltä sattumoisin löytyy porkkanoita, joiden parasta ennen -päiväys alkaa olla käsillä tai jopa mennyt, tee näin: kuori porkkanat, leikkaa molemmat päät, suikaloi (halutessasi), pane porkkanat astiaan, jossa vähän vettä (ja jossa mintunlehtiä, jos sattuu olemaan) ja laita astia jääkaappiin.

Saat mehukkaita, rapeita ja maukkaita porkkanoita, jotka ainakin meillä häviävät nopeasti parempiin suihin. Jos et usko, kokeile.