Puuhastelua pihapiirissä

On ollut sopivasti työntäyteinen viikonloppu, johon on mahtunut kukkapenkkien kitkemistä, vähäistä sadonkorjuuta ja piipahdus metsässä sienitilannetta katsastamassa.

Kaikki edellä luettelemani tehtävät tuli tehtyä löysin rantein - niin, että homma tuntui mukavasti mielekkäältä. Kun vielä aurinkokin sattui ihanasti lämmittämään viimeviikkoisen sateen ja syksyisen viileyden jälkeen, niin mikäpä tässä oli puuhastellessa.

Pihan sato oli nopeasti kerätty. Keräsin kymmenkunta komeaa raparperin vartta, joista osan laitoin pilkottuina ja hieman sokeroituina pakastimeen. Osasta tein piirakan, joka maistuu aina ihanasti kesälle.

Lisäksi keräsin loppuja lehtikaalin lehtiä, jotka niinikään pakastin. Lehtikaali on helppo käsitellä pakastettuna: taputtele tai pusertele pussissa olevat jäädytetyt lehtikaalin lehdet silpuksi. Samalla irtoavat myös paksut lehtiruodit.

Katsastin myös ruusu- ja härkäpapujen tilanteen - ja minuapa odottikin yllätys: yksi ainoa palko (ainakin toistaiseksi) löytyi, mutta sepä olikin sitten tosi komea. Pituutta peräti 34 senttiä - pitihän se oikein mitata, kun oli niin valtava.

Kun kesä alkaa kääntyä syksyyn, minulle tulee tarve päästä metsään niin usein kuin mahdollista. Nautin metsän hiljaisuuden lisäksi suuresti sienestämisestä, joten tänään sunnuntaina jätin kotipihan hetkeksi ja piipahdin vaihteeksi lähimetsässä. Saldona muutamia kantarelleja ja litran verran suppilovahveroita. Pienimmät suppikset jätin suosiolla vielä metsään kasvamaan.

Pehmeä, upottava sammal on miellyttävä kävellä.

Nämä saavat kasvaa vielä vähän kokoa.

Mustikoita on metsässä edelleen tosi paljon. ja kosteikkoalueilla ne ovat lähes pensasmustikan kokoisia. Nyt mustikoita olisi helppo kerätä, sillä osa varpujen lehdistä on jo varissut. Minä keräsin niitä vain suuhuni, ja hyvälle maistuivat!

Haluan vielä loppuun laittaa valokuvan kallionauhuksesta, jonka kauniit, oranssinkeltaiset kukat ovat houkutelleet tänä viikonloppuna runsaasti neitoperhosia. Kyllä on ollut ilo seurata näitä näyttävän värikkäitä kaunokaisia! 

Nyt on kello paljon ja täytyy alkaa orientoitua huomiseen työpäivään. Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!

Niin on luonto nättinä!

Niin on luonto nyt nättinä, että!

Luonnon puhkeamista on tullut seurattua, vaikka olen ollut reilun viikon verran pelistä veks - eli kevätflunssa iski parin vuoden tauon jälkeen päälle. Ei kiva ollenkaan, kun olen vielä pari viikkoa sitten aloittanut uudet hommatkin. Liekö se syynä, että flunssa iski, tiedä häntä.

Tänään oli jo hieman parempi vointi, ja sain nukuttua kunnon yöunet. Kun vielä aamu valkeni aurinkoisena, niin ei siinä paljon tarvinnut miettiä päivän ohjelmaa.

Ei suurempia suunnitelmia, mutta kuitenkin pientä varovaista puuhastelua kotipihalla ennen tärkeää Suomi-Venäjä-lätkämatsia (jee, hyvä Suomi!). Matsin jälkeen oli vielä mukava fiilis kierrellä näpsimässä muutamia kuvia. 

Hortensia on yksi suosikkikukistani!
Kaunis ja herkkä!

Raparperi on lähtenyt tänä vuonna hurjaan kasvuun.
Laitoin tukia lehtien alle, jotta nurmikonleikkuu olisi helpompaa.

Aina ihana kärhö on saanut tuekseen vanhan heinäseipään.

Olohuoneen terassin kärhö on jo viittä vaille täydessä kukassa.

Pikkutalvio viihtyy pihallamme hyvin.
Nyt ovat kukatkin jo avautuneet.

Pikkusydämet ovat nyt parhaimmillaan!

Tämä runsaasti kukkiva orvokki roikkuu kuistilla amppelissa.

Maltan tuskin odottaa, että alliumit avaavat nuppunsa!
Kukat ovat todella kauniita!

Vähän aliarvostettu herttavuorenkilpi, mutta minä tykkään.

Sipulit nousevat lupaavasti maasta.

Ahomansikka.

Pihallamme aurinko painuu jo mailleen,
joten hyvää yötä!

Huomenna homma taas jatkuu.



Hapan raparperi saa veden kielelle

Pihamme raparperi on äitynyt tänä kesänä hurjaan kasvuun. Johtuu varmaan siitä, että olen siirtänyt sen vieressä kasvaneet perennat toisaalle ja raivannut näin tilaa uudelle yrttimaalle.

Yrttimaalla sen sijaan näkyy vain pienen pieniä alkuja, jotka yrittävät sinnikkäästi nousta kasvuun siemenistä. Näillä säillä kasvu vaan on ollut kovin hidasta. Toistaiseksi olen kuitenkin vielä toiveikas saamaan jotakin satoa.

Saimme eilen ystäväpariskunnan ruokavieraiksemme pitkästä aikaa. Tapaamisen teemakin löytyi eli viimeviikkoinen valmistumiseni uuteen ammattiin.

Parin vuoden opiskelujakso meni pikakelauksella! Virallisesti paperit määrittelevät minun osallistuneen  käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintoon (artesaani), jonka osaamisaloina ovat ympäristön suunnittelu ja rakentaminen. Olo ei tunnu vielä kovin ammattilaiselle, mutta työ tekijäänsä opettaa.

Viherhattutäti, päivää. Hymy on nyt herkässä.

Onneksi sää suosi eilen, sillä tämän kesän ensimmäinen, mutta toivottavasti ei viimeinen, hellepäivä helli meitä. Vihdoinkin oli mahdollisuus ruokailla ulkona - tosin edelleen jatkuvan pihakaaoksen keskellä.

Toisaalta, kun on valmistunut rakentajaksi, niin rakennetaan sitten.

Nyt pihakaaoksen keskelle on tuotu myös 4000 kg kiviainesta,
jota käytetään mm. terassinlaajennustöihin.

Tapojemme mukaan aviomies keskittyi ruuan ideointiin ja valmistukseen, ja minä vastasin salaatista ja jälkiruuasta. Päätin tehdä jälkiruuan tämän kauden vihanneksesta eli raparperista.

Löysin ohjeen, jota soveltaen valmistui raparperista ja Mascarponesta tehty mousse. Ohje on noin 5 henkilölle.

Ainekset

3 reilunkokoista raparperinvartta kuorittuina
1 dl sokeria
1 kanelitanko
1 tähtianis
muutama pieni pala inkivääriä
250 g Mascarpone-juustoa
1 dl kuohukermaa
2 kananmunan valkuaista

Laita kattilaan pilkotut raparperit ja inkivääripalat, sokeri sekä mausteet. Hauduta seos miedolla lämmöllä pehmeäksi. Jäähdytä ja poista mausteet.

 

Vatkaa erikseen sekä kerma että kananmunien valkuaiset kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä 2/3 raparperiseoksesta Mascarponeen. Sekoita joukkoon varovasti sekä kermavaahto että vatkatut valkuaiset.

 

Jaa jäljelle jäänyt, 1/3 raparperiseosta tarjoiluastioiden pohjalle ja lisää päälle mousse. Koristele mousse esimerkiksi mansikoilla tai keksimuruilla. Itse koristelin karpaloilla. Toimii!

Nyt on juhlat juhlittu ja arki jatkuu. Huomisesta alkaen menen ainakin muutamaksi päiväksi istuttamaan kesäkukkia. Odotettavissa värien loistoa ja mullan tuoksua!

Samettisen pehmeää hilloa

Lähdin aamulla heti herättyäni kulhon kanssa metsään keräämään kuusenkerkkiä hilloa varten. Luulin, että äkkiäkös kerään niitä reilun litran verran, mutta ei se nyt ihan niin mennytkään.

Yritin kerätä niitä vain sieltä täältä, jotta en tuhoa koko kuusen vuosikasvustoa. Kerättyäni niitä puolisen litraa, en suoraan sanoen hennonnut kerätä enempää. Puolessa litrassa niitä näytti olevan lukumääräisesti jo paljon. Jääkööt loput puolestani puihin kasvamaan.

Päätin jatkaa kuusenkerkkähilloa raparpereilla, jotka ovat tänä vuonna kasvaneet erityisen komeasti. Molemmat ainekset ovat sopivasti kirpeitä, joten niiden yhdistämistä kannatti kokeilla.

 

 

 

Syntyi samettisen pehmeää hilloa, jossa on sopivasti luonnetta. Maistuu varmasti esimerkiksi luonnonjugurtin kanssa, johon mielelläni lisään joko marjoja tai hilloa - tai sitten molempia.

Suosittelen kokeilemaan!

Kiehautin noin 1,5 litran annoksen desilitrassa vettä.
Sen jälkeen sekoitin ainekset sauvasekoittimella.

Kiehutin hillomassaa hillosokerin ( noin 3 dl) kanssa noin 10 - 15 minuuttia.

Ei se määrä, vaan laatu!

Kerkeästi kuusenkerkkiä keräämään