Juhannuksen jälkimainingit

Aloin kirjoittaa tätä postausta hyvissä ajoin ennen puoltayötä, ja luulin vielä ehtiväni toivottaa hyvää juhannusta ennen päivän vaihtumista (kuvien lataaminen on hidasta... mur, mur).

Niin tai näin. Haluan toivottaa Sinulle oikein Hyvää juhannusta 2016! 

Kesä ja mansikat!

Tässä vaiheessa on ilo todeta, että olen ottanut juhannuksen vastaan varsin leppoisissa tunnelmissa. Se on jonkin sortin saavutus, sillä olen yleensä kotipihalla koko ajan touhuamassa jotakin - kuten varmasti me kaikki puutarhatouhuihin hurahtaneet.

Totesin taannoin lakonisesti kotijoukoille, että milloinhan maltan pysähtyä, ja vaan nauttia siitä, mitä on tullut tehtyä ja istutettua. No... nyt se hetki sitten tuli!

Torstaina kävimme juhannusruuan hankintamatkalla Helsingin kauppatorilla, jossa ostimme
Linnealta savustettua nieriää ja erinomaisia kalamurekepihvejä. Suosittelen lämpimästi!

Nautimme samalla aamun varhaisina tunteina rasvaisen lihapiirakan kera kahvin ennen työpäivää. Kylläpä maistui hyvälle, nam!

Työmatkojaan polkeva mieheni johdatti minut tänään fillarireitille, jollaista en arvannut lähimaastostamme löytyvänkään! Reittimme kulki pitkin hyvinhoidettuja, puistomaisia hiekkateitä, joiden varsilla oli kauniita istutuksia, puroja sekä lukuisia, töhrimättömiä penkkejä.

 

Juhannuksen aikana olen myös nautiskellut pihan kukkaloistosta ja pörriäisistä, joiden surinaa tuntuu kuuluvan nyt erityisen paljon.

Oi, ihana kesä!


Pihan pionit ovat nyt kauneimmillaan!

Ruusunkukassa oli tuplapörinää ja meteli sen mukaista.

Tämä pörriäinen sukelsi pionin kukan syövereihin, ja vauhdilla! :)

En lakkaa ihmettelemästä näitä luonnon väriyhdistelmiä,
joissa kaikki tuntuvat sopivan toisiinsa.

Hellettä ja päivärutiineja

Saatiin vihdoinkin hartaasti odotettua lämpöä, ja jopa hellettä tänne Suomeenkin! Vielä on siis kesää jäljellä.

En ole auringonpalvoja, mutta nykyisessä työssähän aurinko tarttuu ja tuntuu, vaikkei olisi niin väliksikään.

Aamulla iholle sipaistu aurinkovoide pursuaa työpäivän edetessä hien mukana pois. Varsinkin kasvojen seutu näyttää hikoiluvaiheessa varsin mielenkiintoiselle.

Aurinko tarttuu, mutta vain paljaisiin kohtiin. Kuvia en julkaise, joten saat halutessasi kuvitella, miltä näyttää keski-ikäinen nainen, jonka kaikki muut osat ovat suhteellisen päivettyneet (punaisen ruskeiksi), paitsi jalat, vatsa ja selkä - niin ja kämmenet, jotka ovat päivät käsineiden suojissa. Tytär näki, ja purskahti nauruun. Kyllä habitukseni saa minutkin kieltämättä hymyilemään.

Mutta antaa auringon paistaa, tarttua ja lämmittää! Aurinkoisen hikoilupäivän jälkeen on tavallista ihanampaa tulla kotiin, jossa seuraavat työpäivän jälkeiset rutiinit.

Jos kypärää on tarvittu työmaalla, pannaan se välittömästi ulos tuulettumaan. Sinne joutavat myös hikiset turvakengät.

Likaiset releet pesukoneeseen.

 

 

Perheen sympaattinen lemmikkikonna Ruusa viedään ulos ja aurinkoon - edes hetkeksi. Siellä se nauttii lämmöstä omalla, omintakeisella tavallaan.

Suihku tai sauna ja perusteellinen hankaus kunnon harjan kanssa.

Sitten on hyvä istahtaa pihalle jokapäiväistä jätskiannosta nauttimaan. Samalla voi nautiskella kesäkukista, jotka yhä jaksavat kukoistaa.

 

 

Aurinkoa ja lämpöä sinunkin päivääsi!

Juhannus tuli - ja meni

Tässä on nyt menty pari viikkoa sellaista haipakkaa - niin töissä kuin kotipihassakin - ettei heti tajunnutkaan, että olimme jo juhannuksessa. Ja nythän se jo meni!

Juhannuksen alla olin auttamassa kausikasvien istutushommissa. Kolmen naisen työryhmämme paineli pakettiautolla pitkin pääkaupunkiseutua, lastaten ja purkaen toinen toistaan kauniimpia kukkia autoon ja autosta pois.

Vielä kauniina kukkivat orvokit kaivettiin pois kesäkukkien alta.

Ja tällaista kukkaloistoa istutettiin tilalle.
Ja näitä ihanuuksia oli paljon!

Käsiä työnnettiin multaan tasatahtia ja ihastellen huokailtiin, että ei pöllömpi tapa ansaita palkkansa. Kiirettä piti, mutta kukat saatiin istutettua sopivasti juhannukseksi.

 Muutaman viikon kuluttua istutukset alkavat näyttää entistä kauniimmilta, kun kukat pääsevät näyttämään koko komeutensa!

En pannut hanttiin, kun jäljelle jääneitä kukkia jaettiin kotiin vietäväksi.

Juhannuksena koitti sitten kotipihan terassin laajennusurakka. Päätettiin aviomiehen kanssa, että töitä tehdään, vaikka sataisi. 

Vanhan terassin perustukset ovat kestäneet hyvin aikaa.
Näiden kylkeen rakennetaan nyt uutta.

Ja kyllä satoi - ja nimenomaan silloin, kun kannoimme laajennettavan terassiosan alta multaa pois. Rämmimme ajoittain saven sekaisessa liejussa ja liukastelimme märällä nurmikolla. Ei ollut kivaa, ei.

Ennen kuin olimme edes päässeet multaa kaivamaan, kaivoimme aikamoisen määrän puiden juuria pois. Lähes jokainen lapionisku kopsahti juureen, jota sitten yritettiin irrotella jos jonkinlaisilla välineillä.

 

 

 

Juuria kertyi kohtuullisen iso kasa, jonka olisin mieluusti polttanut juhannuskokkona. Kärräsin juuret kuitenkin lahopuuaitamme jatkoksi. Siellä niiden on hyvä lahota muiden oksien seurassa.

Juurta jaksain... tässä vain osa juurista.

Sauna ja kunnon vasta rentouttivat ihanasti aherruksen jälkeen. Ah, mikä ihana koivun tuoksu leijui löylyhetken yllä!

Terassi ei valmistunutkaan kunnianhimoisen tavoitteen mukaisesti juhannuksena, joten hommaa jatketaan vielä iltapuhdetöinä sekä tarvittaessa pidempäänkin.

Nyt pitää kiiruhtaa apujoukkoihin, niin saisimme taas yhden projektin valmiiksi!