Yleismies Jantunen

Blogini Tietoja minusta -osiossa olen luvannut kirjoittaa, millainen työssäoppija olen. Neljän yhtenäisen työssäoppimisviikon jälkeen minulla on jo näkemystä siitä, joten lupauksen lunastamisen aika on nyt.

Nopeasti kiteytettynä tällä hetkellä ovat päällimäisinä tuntemuksina seuraavat:

• en ole työryhmässä ihan penaalin terävin kynä ja
• olen työmaalla kuin norsu posliinikaupassa.

Ei penaalin terävin kynä

Niin kauan näyttää työmaalla menevän hyvin, kun voin tuudittautua olemaan työssäoppija, jonka ei vielä tarvitsekaan tietää ihan kaikkea. Hyvillä mielin voin ainakin tämän kesän kysellä kaikenlaista, kasveista viherrakentamiseen tai työn lomassa vain huokaillen ihailla kaikkea näkemääni.


Voin ihailla pihojen kauniita suihkulähteitä

... tai kukkaloistoa.

Mutta annas olla, kun pitää alkaa mitata laattojen kaatoja, pohtia ladontamalleja tai lukumääriä, portaiden korkeuksia, kasvien nimiä tai ratkaista joku yllättävä pulma.

Onko oikea korkeus, laatat vaaterissa jne.?

Yritystä kyllä on, mutta hetken päästä silmät jo pyörivät kuin hedelmäpelissä ja tekisi mieli heittää pyyhe kehään saman tien. Kun muut ovat jo ratkaisseet asian tai vielä pohtivat ongelmaa, minä mielelläni jatkaisin siitä, missä aita on matalin.

Näinkö?

Norsuna posliinikaupassa

Ihan oma lukunsa on työmaalla liikkuminen, kun samanaikaisesti pitäisi ottaa työturvallisuus huomioon.

Kuvittele esimerkiksi tällainen tilanne: Jaloissa on kömpelöt turvakengät, päällä tämän kesän suosikkiasu eli sadevaatteet ja samanaikaisesti yrität puikkelehtia pienillä kulkuväylillä työntäen painavaa kottikärryä ylämäkeen ja väistelet betonilaattapinoja, linjalankoja ja muita työntekijöitä.

Kyllä siinä tällainen pienempikin ihminen on kokenut olevansa kuin norsu posliinikaupassa.

Esterata.

Ira ja Nora ovat tottuneita tekijöitä sekä työmaalla että työnohjaajina.

Kokeneemmat ovat lohduttaneet, että vastaavia kokemuksia on joillakin muillakin (ei siis kaikilla?) työssäoppijoilla. Täytynee uskoa ja samalla hokea mantraa, että työ tekijäänsä opettaa.

Leikki leikkinä, eikä tässä luovuttamassa olla! Päinvastoin. Yrittämisen, kokeilemisen ja oppimisen haluja riittää. Taitojen puolesta koen tällä hetkellä onnistumista työmaan yleismiehenä. Sellaisena penaalin terävimpänä yleismies Jantusena, joka tekee, mitä pyydetään.

Vanha, lumoava puutarha

Keskikesän juhla tuli vietettyä vaihtelevassa säässä, upeissa puitteissa. Olimme ystäviemme "mökillä" meren äärellä.

Mökki, jota kutsuisin mieluummin huvilaksi, on ollut ystävämme perheen käytössä vuodesta 1938 alkaen. Kaikesta näkee, että kunnioitettavan ikäistä talovanhusta sekä upeaa puutarhaa on vaalittu huolella ja rakkaudella. 

Ylväs talovanhus.



Maisema meren suuntaan. Raput vievät saunalle.

Emännän keräämä juhannuskimppu. Talon sisustus on tyylikäs.

Sade huuhteli kuistin ikkunoita vähän väliä.

Valtavan kokoiset alppiruusuryhmät kukkivat vielä runsaina.

Upeasti kukkiva Haminalahden ruusu löytyy jatkossa myös omalta pihaltamme.

 

Ahomansikat pilkottivat kukkien seasta.



Iso nurmikenttä, mahtavat perennapenkit ja vanhoja puita

 

Ennen lähtöhetkeä sain kaivella kasveja kotiin vietäväksi.

Hmmm... mitäs kasveja vielä kehtaisi ottaa mukaan?

Kotiin saavuttua tuntui kuin olisi ollut aikamatkalla. Vanha puutarha ja miljöö lumosivat jälleen kerran.

Huomenna alkaa taas arki ja työssäoppiminen. Tosin paluun arkeen voi sanoa olevan suhteellisen pehmeä, sillä pääsenhän töissäkin nauttimaan ihanista pihoista!

Sataa, sataa ropisee

Hyvää ja rentouttavaa juhannusta, ystävät! Meteorologeja mukaillen totean: missä päin Suomea olettekin, sade yllättänee useimmat.

Alla muutamia sadeillan tunnelmakuvia juhannusaatonaattona 2014. Kello on noin kymmenen illalla, ja ulkona on pilviverhosta huolimatta yllättävän valoisaa.

Oletko huomannut, että kasvien päällä viipyilevät sadepisarat ovat kauniita ja herkkiä? Niiden seurassahan voi viipyä pidempäänkin, jos asu on kohdillaan.


Pisarat leikittelevät kuunliljan lehdillä.



Kukinta-ajan ohittaneen alppiruusun lehdet kiiltelevät sateessa.



Hortensia on upea - satoi tai paistoi.

Värikäs päivä

Alliumin kotisivujen referensseissä mainitaan mm. Helsingin yliopiston kausikasvien istutus ja hoito vuodesta 2008 alkaen. Pääsin ilokseni tänään kurkistamaan tähän maailmaan ja vietin päivän kukkia istutellen yliopiston sisäpihoilla. 

 

Tällainen ihana näky minua odotti aamulla kello 6.40, jolloin saavuin pihalle. Kyllä karisivat silmistä viimeisetkin unen rippeet! Kausikasveja oli tilattu satoja, joista osa istutetaan myös esimerkiksi kerrostalojen sisäpihoille.

Koska istutuskohteita ja kukkia on paljon, istutamme kukkia nyt yhteisvoimin, useampana päivänä. Kukkien hoito on vastuutettu yhdelle henkilölle, jonka työstä sanoisin "unelmatyö". Jos näet iloisen naisen polkemassa tällaista menopeliä, hän on todennäköisesti Alliumin Susa matkalla pitämään kukista huolta.

Minäkin haluan tällaisen pyörän.

Vaikka kasveja oli jo entuudestaan paljon, piti niitä vielä täydentää aamulla. Kävimme hakemassa niitä lisää kukkatukusta. Tukun valikoimissa on paljon sellaisia kukkia, joita en ole tainnut nähdäkään.


Lavallinen verenpisaroita.

Pakettiautonkin kapasiteetti on rajallinen. Tuli useampi noutokeikka.

Piti kuvata tämäkin kaunotar, vaikka se ei kuulunutkaan kausikasvivalikoimaan.

Alla lisää kukkien väriloistoa, joka tulee ihastuttamaan monia asukkaita, työssäkävijöitä ja ohikulkijoita.

Yliopiston työntekijöitä ilahdutettiin pussukoilla, joissa oli alkukesästä istutettuja orvokkeja. Ne olivat vielä yllättävän hyväkuntoisia, joten niistä on vielä todellista iloa.

Olipa mielenkiintoinen ja jälleen työntäyteinen päivä! Mielelläni olisin tehnyt töitä pelkässä auringonpaisteessa, mutta eihän työnteko voi pelkkää nautintoa olla.

Välillä tuli vettä rankastikin ja olin sadeasusta huolimatta märkä ja likainen. Pyykkikone laulaakin taustalla iloisesti tuttua lauluaan.

Hei, me kitketään!

Kaksi työssäoppimisviikkoa on nyt takana, ja tieto ja ymmärrys opiskelemastani ammatista lisääntyvät koko ajan.

Muutama työssäoppimispäivä on sujunut kitkentähommissa; joko yksityis- tai kerrostalopihoissa.

Mikäs näissä maisemissa on kitkiessä! Kuva viime viikolta, kun vielä paistoi aurinko.

Rikkakasveja kertyy parhaimmillaan päivän aikana useita säkkejä, jotka viedään Sortti-asemalle viimeistään silloin, kun pakettiauto on täynnä.

Tänään kitkimme koko päivän pensasrivistöstä lähinnä kortetta, joka tuntui ajoittain villiintyneen varsin hurjaan kasvuun. Meitä oli vesisateessa neljä henkilöä kitkemässä (itkemässä) kortetta pois, mutta kukaan ei saanut sitä kokonaan irti juurineen.

Pensasalue oli niin laaja, ettemme edes saaneet sitä tänään siivottua kokonaan. Siellä rikkaruohot varmasti odottavat seuraavaa käyntiä. Ehkä osa on jo lähtenyt uuteen kasvuun.

Kukin tekee työtä omalla tyylillään, itselle sopivilla välineillä.

Kitkentähommat ovat melko puuduttavia - lähinnä fyysisesti. Illalla lihakset muistuttavat, että on tullut kykittyä samassa asennossa pitkä tovi.  Juu, pitäisi venytellä, mutta sehän unohtuu.

Tässä ollaan polvillaan, välillä pyllistellään seisaallaan.

Kortteet ovat ympäröineet pensaat.

Kuorikate on jo saatu osittain esiin pensaiden alta.

Kitkiessä on mm. se hyvä puoli, että tulee samalla ammennettua puutarhureilta hyvää tietoa erilaisista kasveista. Juttua ja erilaista kokemustenvaihtoa riittää! Ja säällähän ei ole väliä, sillä releet ovat sen mukaiset.

Kuntalla luonnontilainen piha

Tällä viikolla pääsin ihailemaan kaupunkipihaa, johon työssäoppimispaikkani Alliumin väki on joku viikko sitten käynyt asentamassa kunttaa. Asentaminen on hieman kesken, koska pihan muut rakenteet ovat vielä työn alla.

Kuntta on metsänpohjamattoa, joka nostetaan hyötykäyttöön metsästä hakkuille meneviltä alueilta.

Yksi iso ja painava kunttapala odottaa vielä lopullista paikkaansa.

Jotakin viehättävää kuntassa on - verrattuna esimerkiksi siirtonurmeen. Mielestäni kuntta sopii suomalaiseen kaupunki- tai mökkipihaan kuin nenä päähän. Se on luonnontilainen, pehmeä metsämatto, jota voi halutessaan täydentää esimerkiksi kivillä tai kunttaan sopivalla kasvillisuudella.

Mikä sen mukavampaa kuin ihailla terassilta varpukasvillisuutta kera mustikoiden, puolukoiden ja kanervien? Eikä vain ihailla, vaan myös napostella oman pihan marjoja!

Kuin metsässä astelisi!

Kuntta on yllättävän paksua.

Kuntta asennetaan hiekan päälle.

Reunoihin laitettava kuorikate estää reunojen kuivumisen. 

Alkuun kunttaa kastellaan reilusti, että se pääsee juurtumaan.

Moni on pohtinut kunttaa vaihtoehdoksi nurmikolle. Sitähän ei tarvitse haravoida, saati leikata.

Kuntta pelasti kuluneen maiseman

Kesäpäivän kukkakimara

Kesäinen sunnuntai oli ja ei lepopäivä. Aamupäivä tuli huhkittua oman pihan kimpussa uutta marja- ja perennapenkkiä rakentaen. Kyseessä on kohtuullisen iso istutusalue, jonka suunnittelin keväällä koulussa. Askel kerrallaan se alkaa onneksi muodostua.

Niin kiire ei pihatöissä kuitenkaan ole, etten ehtisi ihastella uusien kukkien puhkeamista kukkaan.

Tulikuusama avasi tänään ensimmäiset kukkansa.

Tältä tulikuusama näytti vajaa kuukausi sitten.

Kauniin keltainen ja runsaskukkainen päivänlilja.

Matalat niittyleinikit pilkottavat keltaisina pisteinä nurmikollamme.

Bellis perennis eli kaunokainen viihtyy myös nurmen seassa.

Rentoakankaali. Mistä lie kukka nimensä saanut?

Tämä gerbera ei kasva pihallamme, mutta on ihastuttanut maljakossa jo pari viikkoa.

Huomenna alkaa toinen työssäoppimisviikkoni, jolta odotan jälleen uusia kokemuksia.Toivon myös saavani uutta oppia TOP-paikkani puutarhureilta, joiden kasvien tuntemus on omaa luokkaansa.