Ihan kohta

 Luonnon jatkuva muuttuminen on jokakeväinen ihmetyksen aihe.

Kun toiset kasvit vasta aloittavat kasvuaan, toiset jo alkavat kuihtua.

 

Kevätmessuilta ostamissani tarhapioneissa on monta upeaa nuppua.

Akileija on saanut vieraan.

Tulikellukka on avannut jo joitakin nuppujaan.

Allium kukkii pian.

Kuunliljan uusi, terhakka alku.

 

Pihapihlaja.

Villiviini työntää vauhdilla uusia lehtiä.

 

Piippuköynnöksen pienet lehtien alut ovat kohta tosi isoja.

Mansikka nauttii lämmöstä.

Lehtikaalin pieni alku.

Pian saadaan salaattia... toivottavasti!

Nuupahtanut narsissi.

Huhtikuussa kukkinut kaunis lumikello tekee tilaa nyt muille kasveille.

Niin on luonto nättinä!

Niin on luonto nyt nättinä, että!

Luonnon puhkeamista on tullut seurattua, vaikka olen ollut reilun viikon verran pelistä veks - eli kevätflunssa iski parin vuoden tauon jälkeen päälle. Ei kiva ollenkaan, kun olen vielä pari viikkoa sitten aloittanut uudet hommatkin. Liekö se syynä, että flunssa iski, tiedä häntä.

Tänään oli jo hieman parempi vointi, ja sain nukuttua kunnon yöunet. Kun vielä aamu valkeni aurinkoisena, niin ei siinä paljon tarvinnut miettiä päivän ohjelmaa.

Ei suurempia suunnitelmia, mutta kuitenkin pientä varovaista puuhastelua kotipihalla ennen tärkeää Suomi-Venäjä-lätkämatsia (jee, hyvä Suomi!). Matsin jälkeen oli vielä mukava fiilis kierrellä näpsimässä muutamia kuvia. 

Hortensia on yksi suosikkikukistani!
Kaunis ja herkkä!

Raparperi on lähtenyt tänä vuonna hurjaan kasvuun.
Laitoin tukia lehtien alle, jotta nurmikonleikkuu olisi helpompaa.

Aina ihana kärhö on saanut tuekseen vanhan heinäseipään.

Olohuoneen terassin kärhö on jo viittä vaille täydessä kukassa.

Pikkutalvio viihtyy pihallamme hyvin.
Nyt ovat kukatkin jo avautuneet.

Pikkusydämet ovat nyt parhaimmillaan!

Tämä runsaasti kukkiva orvokki roikkuu kuistilla amppelissa.

Maltan tuskin odottaa, että alliumit avaavat nuppunsa!
Kukat ovat todella kauniita!

Vähän aliarvostettu herttavuorenkilpi, mutta minä tykkään.

Sipulit nousevat lupaavasti maasta.

Ahomansikka.

Pihallamme aurinko painuu jo mailleen,
joten hyvää yötä!

Huomenna homma taas jatkuu.



Sadepisaroita

Lämpimien päivien jälkeen tullut sade on tehnyt luonnolle hyvää. Keväisen herkät, vihreät sävyt tuntuivat lisääntyneen silmissä.

Oli ilo katsella kirkkaita sadepisaroita, jotka viipyilivät kasvien eri osissa. Kasvin ja pisaran yhdistelmä oli kaunis kuin koru, jota kelpasi ihastella!

Tuttu västäräkki oli seuranani, kun kiertelin pihaa kameran kanssa.

Sää on lämmintä kuin linnunmaito

Turha selitellä, kuvat kertokoot puolestaan. Sää on lämmintä kuin linnunmaito, ja luonto herää vauhdilla. Nyt nautitaan!

Tänään kävin kärhöostoksilla, jolloin...

... mukaan tarttui aina niin kaunis sammalleimu.

Osittain varjossa olevasta kukkapenkistä työntyy vielä
kirkkaankeltaisia narsisseja.

Hyödyllistä surinaa - joka puolella.

Tämä kaunokainen (kuva aiemmilta vuosilta, kukan nimeä en valitettavasti muista)
on nyt nupuilla (kuvat alla).

Tämä nuppu avautui jo tänään auringonlämmössä.

Kohta saadaan raparperipiirakkaa. Nam!

Onnenhetkiä

Pyörähdin tänään kesken viikkosiivouksen pihalle, joka kutsuvasti oli houkutellut minua joka ikkunasta tulemaan ulos siivoamisen sijaan.

Enkä totuuden nimissä kovin kauan ehtinyt miettiä, kun huomasin astelevani jo pihalla kameran kanssa.

Tuuli oli kylmä, mutta aurinko onneksi lämmitti vähän pihan suojaisissa paikoissa. Oli oikein hyvä hetki tarkastella, miten pihamme kevät on edennyt.

Ja olihan niitä kasvun ihmeitä tarkasteltaviksi! Eikä siihen totisesti paljon tarvita, kun suu vetäytyy onnelliseen hymyyn.

Kevät, jihuu!

Ensimmäinen pihamme krookus on tänään puhjennut kukkaan.
Kyllä se vain on soma!

Tulikuusaman lehdet ovat hyvässä kasvuvauhdissa.

Päivänlilja kurkottelee kohti aurinkoa.

Pikkusydämen pieniä alkuja.

Raparperipiirakkaa! No, ei ihan vielä.

Oijoi! Nyt on nuppu poikineen alppiruusussa.
Viime vuonna oli vain muutama kukka.

Kaunis lumikello on ilahduttanut
jo useita päiviä. Niin puhtaan valkoinen ja herkkä.