Inspiraatiota odotellessa

Taideharrastukseni on ollut naftaliinissa jo reilusti yli kaksi vuotta. Sitä ennen harrastuksiini sisältyi mm. taideterapiaopintoja, neljävuotinen Taiteen perusopinnot -kokonaisuus sekä yksittäisiä kuvataidekursseja. Intoa taisi olla enemmän kuin taitoja - mutta hauskaa ja elämyksellistä oli!

Kun opiskelin viherrakentaja-artesaaniksi vuosina 2013-2015, lopetin silloisen kuvataideharrastukseni eli öljyvärimaalauksen. Tuntui, että käsillä tekemistä ja luovuutta oli opinnoissa jo sen verran, ettei puhtia riittänyt enää maalaamiseen.

Museokorttien ansiosta olemme juosseet mieheni kanssa erilaisissa näyttelyissä ja museoissa vuoden aikana enemmän kuin olisimme arvanneet. On tullut nähtyä satoja erilaisia teoksia, joiden ansiosta innostus maalausharrastuksen elvyttämiseen on varmasti osittain alkanut pulputa.

Tänään kävimme jälleen upeassa näyttelyssä, jonne ei tarvinnut edes Museokorttia. Näyttelyyn pääsi ilmaiseksi, mikä oli iloinen yllätys! Paikka on kauniin luonnon helmassa sijaitseva tyylikäs Gumbostrand Konst & Form. Tästä linkistä pääset tarkastelemaan Gumbostrandin sivuja.

Ihastuin näyttelyn kauniisiin ja puhutteleviin luontokuviin, jotka olivat pääosassa tänään päättyneessä Luontoon-näyttelyssä.

(Markus Varesvuo)

(Hannu Laakso)

Jos ihastuin näyttelyn luontokuviin, niin suorastaan hullaannuin Kristina Elon taidokkaasti maalaamiin, humoristisiin tauluihin. Kiertelin ja kaartelin, kuvasin ja tutkin. Ihmettelin, miten kiehtovasti, luovasti ja puhuttelevasti joku osaakaan maalata. Osaisinpa minäkin!

Kotiin palattuamme tein inventaarion yläkertamme käyttöullakolla, jonka varastotilaan olen vuosien aikana säilönyt mm. erilaisia taitelijatarvikkeita, valmiita tauluja, taulupohjia jne. Nopean pikasiivouksen tuotoksena moni valmis tauluni päätyi joko roskiin tai hyödynnettäviksi uusien taulujen pohjina. Maalaustarvikkeitakin näytti olevan riittävästi.

Nyt sitten vain odottelen sitä inspiraatiota.

Kylässä Kekkosilla

Museokorttien ansiosta tulimme käyneeksi tänään mieheni kanssa ensimmäistä kertaa Tamminiemi-museossa. Tamminiemi on toiminut vuodesta 1940 alkaen kaikkiaan kolmen presidenttimme virka-asuntona, mikä hieman yllätti. Olin aina yhdistänyt Tamminiemen vain presidentti Kekkoseen. Toisaalta - luulin myös lapsena (ehkä monen muun lailla?), että presidentti on synonyymi Kekkoselle.

Presidenttiparin valokuvat olivat salissa, flyygelin päällä.

Virka-asuntonaan Tamminiemeä pitivät presidentit Risto Ryti, Carl Gustaf Emil  Mannerheim ja Urho Kekkonen (1956-1982). Oppaan mukaan presidentti Paasikivi oli sen sijaan viihtynyt paremmin presidentinlinnassa, koska Paasikiven mielestä Tamminiemi oli liian kaukana maaseudulla.

Kun Urho Kekkonen erosi presidentin tehtävästään, sai hän oikeuden jäädä asumaan Tamminiemeen. Museokäyttöön Tamminiemi avattiin joulukuussa 1987 presidentti Urho Kekkosen kuoleman jälkeen.

Kaunis jugend-tyylinen Tamminiemi seisoo hienolla paikalla, meren rannalla - ihan Seurasaaren vieressä.

Museo esittelee presidentti Kekkosen virka-asunnon, joka on osittain sisustettu 1970-luvun ajan hengen mukaisesti. Osa huonekaluista edusti myös huomattavasti vanhempaa tyylisuuntaa, joten tyylillisesti Tamminiemi vaikutti sopivasti kodikkaalle. Tamminiemessä oli myös runsaasti esillä kotimaisten taiteilijoiden teoksia sekä tuliaisia eri maiden valtionpäämiehiltä.

Alakerrassa sijaitseva presidentin työhuone.

Alakerran sali, jonka huonekaluista osa oli tuotu presidentinlinnasta.
Oikealla ruokailuhuone, jossa Kekkonen nautti
täsmällisesti lounaan kello 12 ja päivällisen kello 18.

Yksityiskohta salista.

Yläkerta oli presidenttiparin yksityiskäytössä.
Aulassa mm. Eero Aarnion klassikko, pallotuoli sekä
seinällä Essi Renvallin reliefi.





Kekkoset olivat ahkeria lukemaan. Kirjakaappeja olikin joka puolella.
Kuva on yläkerran aulasta.



Presidentin makuuhuone, joka oli varsin vaatimaton.
Käytävän toisella puolella oli rouva Sylvi Kekkosen makuuhuone.

Yläkerrassa oli kaunis ikkuna, josta oli näkymä merelle.
Pitkän pöydän ääressä presidenttipari
tapasi ruokailla läheistensä kanssa.

Käynti Tamminiemessä oli mielenkiintoinen tuulahdus historiaa. Mukava oli myös kuulla Tamminiemen kuulumiset oppaan kertomana. Opastettu kierros kesti vajaan tunnin.

Gluteeniton näkkäri, joka meinasi viedä kielen mennessään

Sain työkaveriltani joululahjaksi itsetehtyä näkkäriä, joka meinasi viedä kielen mennessään. Se oli niin hyvää, että piti saada lisää. Siispä kysyin kaverilta, miten tätä maukasta näkkäriä valmistetaan.

Näkkäri sisältää runsaasti siemeniä.

Sain kuulla, että kyseessä on gluteeniton siemennäkkäri, joka ei pelkästään maistu hyvälle, vaan jonka valmistus on myös helppoa. Osta Lumina-tuoteperheen uutuus, Siemennäkkärileivontaseos, johon lisäät vettä, öljyä ja suolaa (jos haluat), paista ja voilà: Nauti!


Yhdestä annospussista tulee pari pellillistä.

Tutkaillaan näkkärin tuoteselostetta ja ainesosia hieman tarkemmin. Näkkäri on mm. viljaton, gluteeniton, maidoton, soijaton ja lisäaineeton. Hyvä, hyvä - jo tähän asti. Lisäksi tuote sisältää omega-3-rasvahappoja, kuituja ja magnesiumia. Sen salaisuuden sanotaan olevan kotimainen pellavaöljy. Näkkärissä on maissijauhoa, auringonkukansiemeniä, pellavansiemeniä ja  kurpitsansiemeniä.





Olen lisännyt valmiiseen seokseen
keitetyn veden ja oliiviöljyä.

Levitin taikinan leivinpaperille
käyttäen apuna toista leivinpaperia. 

Kuten näkyy, on taikinassa melkoisesti öljyä.
Noh... eipähän leivinpaperi tarttunut kiinni.

 

Leikkasin taikinan pitsaleikkurin avulla
sopiviksi paloiksi.

Ennen paistamista rouhaisin pellillisten
päälle vielä suolaa.

Kohta alkaa olla valmista, nam!

Rouskis vaan sullekin, jos innostut kokeilemaan!
Näitä voi herkutella ihan tällaisenaan.

Tässä vielä linkki Luminan sivuille, josta saat lisätietoa tuoteperheestä ja myyntipaikoista. Oman leipäseokseni ostin Ruohonjuuresta, jossa pussi maksoi hieman alle 5 euroa.