Puun juurella

Kun aloitin viherartesaaniopinnot elokuussa 2013, sanoi Hannu-ope jotakin tämän suuntaista: "Jos ette muuta opi tulevan parin vuoden aikana, niin ainakin opitte katsomaan ympäristöänne uusin silmin." Näin se suunnilleen meni, joskin matkan varrella on tullut opittua paljon muutakin.

Ympäristöä on tullut vilkuiltua suurella mielenkiinnolla, joko kasveihin tai viherrakentamiseen liittyen. Katse tuntuu aina imuroivan jotakin mielenkiintoista ja esteettisesti inspiroivaa.

Kieltämättä olen ennenkin katsellut ympäristöä havainnoiden samalla erilaisia värejä ja muotoja. Johtuneeko  siitä, että minulla on vuosia ollut työn ohessa erilaisia taideharrastuksia - kuten maalaamista, keramiikkatöitä ja grafiikkaa.

Tässä pieni aasinsilta tämänkertaiseen postaukseen, jonka teemana ovat puut. Iki-ihanat ja kiehtovat puut, jotka varsinkin metsässä kasvaessaan merkitsevät minulle hiljentymistä ja tietynlaista turvaa. Ja mitä vanhempi puu on, sitä nöyremmäksi se vetää. Siinä se on pysynyt, juuret tukevasti maassa, vaikka maailma on ympärillä muuttunut.

Puita myönnän tarkkailleeni parin vuoden aikana erityisen huolellisesti. Muutamia olen ilokseni päässyt istuttamaankin.

Uuden alku

 

Talvipuvussa

 

 

 

 

Vanhus

 

 

Erilainen

 

 

 

 

Runsas

 

 

Puusta ja vähän muustakin

Koulun puutyöjaksoteemaan liittyen vierailimme eilen Arkkitehtuurimuseossa Helsingissä. Näyttelytilat olivat vanhan kivitalon komeissa puitteissa, kahdessa kerroksessa Kasarmikadulla.

Kun olin avannut museon painavan ulko-oven ja noussut aulaan kiviportaita pitkin, kohtasi minua varsin jouluinen näkymä: valtaisa piparikaupunki!

Arkkitehtuurimuseo oli kutsunut helsinkiläiset esikoululaiset pohtimaan, millainen kaupungin tulee olla, jotta siellä on hyvä olla ja asua.  Unelmistaan eskarilaiset leipoivat tuoksuvan Helsinki 2050– piparikaupungin, jota voi käydä ihastelemassa ilmaiseksi loppiaiseen saakka.

Vuosirenkaita  1994–2014

Tällä hetkellä näyttelyssä voi tutustua suomalaisen puuarkkitehtuurin nykyisiin suuntauksiin vuosina 1994–2014. Näyttelyn kohteet nostavat esille puurakentamisen monia mahdollisuuksia. Uusien kohteiden lisäksi on esillä kohteita 1900-luvun alkupuolelta Puu-Käpylästä rintamamiestaloihin.

Kolmas linja Kalliossa.

Puu näkyy ja tuntuu näyttelyssä konkreettisesti. Esillä on mielenkiintoisia pienoismalleja, vanhoja valokuvia ja kiinnostavaa luettavaa! Harmittavasti minulla ei ole pienoismalleista yhtään julkaisukelpoista valokuvaa.

Kuutioita ja jakkaroita

Yksi näyttelytila on sisustettu puusta tehdyillä jakkaroilla ja kuutioilla. Teokset oli työstetty kauniisti puun ominaisuuksia korostaen.

 

 

 

Jakkarat houkuttelivat istumaan ja koskettelemaan puuta materiaalina. Taitavaa käsityötä!

 

Museosta markkinoille

Museokäynnin jälkeen meistä osa lähti porukalla vielä katsastamaan tämänvuotiset Tuomaan markkinat (8. - 21.12.2014).

Helsingin Tuomiokirkko seisoi valkoisena ja juhlavana noin sadan myyntituvan taustalla.

Väkeä pyöri kojujen seassa yllättävän paljon, vaikka kello ei ollut vielä edes kolmea. Myynnissä oli laadukkaita käsitöitä sekä syötävää ja juotavaa. Eräs luokkakaverini tuumasi, että markkinoilla on saavutettu keskieurooppalainen tunnelma. Voin vain kuvitella, sillä kokemusta ei itselläni ole.

Markkinoilta löytyy nyt myös monien kaupunkilaisten odottama uudistus: kahvila sekä ravintola, joissa tarjoillaan mm. lämmintä siideriä (en tiennytkään, että sitäkin voi lämmittää), glögiä ja jouluolutta.

Uutuutena oli myös kaunis, vanhanajan karuselli, joka oli tuotu lasten iloksi Hollannista. Kyytiin pääsee kuulemma ilmaiseksi! Kannattaa hyödyntää ennen kuin joku keksii rahastaa tästäkin.

Tuomaan markkinat näyttävät varmasti valoloistossaan parhaimmalle ilta-aikana. Onneksi pääsen näkemään sen jo ensi viikolla, kun tapaan ystäviäni Senaatintorin laidalla.

Joulun aika on oikein hyvä tekosyy ystävien tapaamiseen! Kannattaa kokeilla.