Juhannuksen jälkimainingit

Aloin kirjoittaa tätä postausta hyvissä ajoin ennen puoltayötä, ja luulin vielä ehtiväni toivottaa hyvää juhannusta ennen päivän vaihtumista (kuvien lataaminen on hidasta... mur, mur).

Niin tai näin. Haluan toivottaa Sinulle oikein Hyvää juhannusta 2016! 

Kesä ja mansikat!

Tässä vaiheessa on ilo todeta, että olen ottanut juhannuksen vastaan varsin leppoisissa tunnelmissa. Se on jonkin sortin saavutus, sillä olen yleensä kotipihalla koko ajan touhuamassa jotakin - kuten varmasti me kaikki puutarhatouhuihin hurahtaneet.

Totesin taannoin lakonisesti kotijoukoille, että milloinhan maltan pysähtyä, ja vaan nauttia siitä, mitä on tullut tehtyä ja istutettua. No... nyt se hetki sitten tuli!

Torstaina kävimme juhannusruuan hankintamatkalla Helsingin kauppatorilla, jossa ostimme
Linnealta savustettua nieriää ja erinomaisia kalamurekepihvejä. Suosittelen lämpimästi!

Nautimme samalla aamun varhaisina tunteina rasvaisen lihapiirakan kera kahvin ennen työpäivää. Kylläpä maistui hyvälle, nam!

Työmatkojaan polkeva mieheni johdatti minut tänään fillarireitille, jollaista en arvannut lähimaastostamme löytyvänkään! Reittimme kulki pitkin hyvinhoidettuja, puistomaisia hiekkateitä, joiden varsilla oli kauniita istutuksia, puroja sekä lukuisia, töhrimättömiä penkkejä.

 

Juhannuksen aikana olen myös nautiskellut pihan kukkaloistosta ja pörriäisistä, joiden surinaa tuntuu kuuluvan nyt erityisen paljon.

Oi, ihana kesä!


Pihan pionit ovat nyt kauneimmillaan!

Ruusunkukassa oli tuplapörinää ja meteli sen mukaista.

Tämä pörriäinen sukelsi pionin kukan syövereihin, ja vauhdilla! :)

En lakkaa ihmettelemästä näitä luonnon väriyhdistelmiä,
joissa kaikki tuntuvat sopivan toisiinsa.

Hellettä ja päivärutiineja

Saatiin vihdoinkin hartaasti odotettua lämpöä, ja jopa hellettä tänne Suomeenkin! Vielä on siis kesää jäljellä.

En ole auringonpalvoja, mutta nykyisessä työssähän aurinko tarttuu ja tuntuu, vaikkei olisi niin väliksikään.

Aamulla iholle sipaistu aurinkovoide pursuaa työpäivän edetessä hien mukana pois. Varsinkin kasvojen seutu näyttää hikoiluvaiheessa varsin mielenkiintoiselle.

Aurinko tarttuu, mutta vain paljaisiin kohtiin. Kuvia en julkaise, joten saat halutessasi kuvitella, miltä näyttää keski-ikäinen nainen, jonka kaikki muut osat ovat suhteellisen päivettyneet (punaisen ruskeiksi), paitsi jalat, vatsa ja selkä - niin ja kämmenet, jotka ovat päivät käsineiden suojissa. Tytär näki, ja purskahti nauruun. Kyllä habitukseni saa minutkin kieltämättä hymyilemään.

Mutta antaa auringon paistaa, tarttua ja lämmittää! Aurinkoisen hikoilupäivän jälkeen on tavallista ihanampaa tulla kotiin, jossa seuraavat työpäivän jälkeiset rutiinit.

Jos kypärää on tarvittu työmaalla, pannaan se välittömästi ulos tuulettumaan. Sinne joutavat myös hikiset turvakengät.

Likaiset releet pesukoneeseen.

 

 

Perheen sympaattinen lemmikkikonna Ruusa viedään ulos ja aurinkoon - edes hetkeksi. Siellä se nauttii lämmöstä omalla, omintakeisella tavallaan.

Suihku tai sauna ja perusteellinen hankaus kunnon harjan kanssa.

Sitten on hyvä istahtaa pihalle jokapäiväistä jätskiannosta nauttimaan. Samalla voi nautiskella kesäkukista, jotka yhä jaksavat kukoistaa.

 

 

Aurinkoa ja lämpöä sinunkin päivääsi!

Kappale suomalaista idylliä

Nyt kun olen töissä koko viherrakentamiskauden eli keväästä syksyyn, ovat viikonlopun lepohetket tulleet arvoon arvaamattomaan.

 

Parasta on, jos voi viettää viikonlopun muualla kuin kotona, niin eivät kotipihan tekemättömät työt ole koko ajan silmien alla. Ja jos ne ovat silmien alla, ei niistä voi pitää näppejään erossa.

Tänä viikonloppuna saimme mahdollisuuden vierailla ystäviemme mökillä Saimaan rannalla, kauniin ja puhtaan luonnon helmassa.

Kulinaristiystävämme hellivät meitä lisäksi herkullisilla ruuilla, kuten paistetuilla muikuilla, tomaatti-fetanyyteillä, kantarellirisotolla ja mallaspossulla. Vieläkin nousee vesi kielelle!

Ja lopuksi voita!

Lisäksi pöytään katettiin maukkaat jälkiruuat, joista mainittakoon minulle uusi tuttavuus eli sitruunainen mustikka-pullavanukas. Siitä sopii tarjota isommallekin porukalle.

Tässä linkki kokeilemisen arvoiseen jälkiruokaohjeeseen: Sitruunainen mustikka-pullavanukas.

Lauantaiksi sattui aurinkoinen päivä. Kävimmekin kävellen ihastelemassa mökin lähellä laiduntavia lampaita Almaa, Elmaa, Helmiä ja Lyyliä sekä Reiska-kukkoa kotkottavine kanalaumoineen.

Lampaiden varsin äänekäs määintä kaikuu vieläkin korvissani. Hauska nelikko, joka sai hymyn huulille!

Tässä ollaan syömässä Terijoen salavan lehtiä,
jotka ovat kuulemma tämän porukan suurta herkkua.

Katseet oikeaan...

... ja vasempaan.

Reiska on kingi!

Samaan pihapiiriin oli tuotu eri puolelta Suomea vanhoja rakennuksia, joita paikallisen 4H-kerhon nuoret esittelivät halukkaille.

Kuin silloin ennen...

Kävelyretkellä poimittiin myös kantarelleja ja mustikoita, joiden paras hetki antaa vielä hetken odottaa. Löytyipä kantarelleja myös mökkitien reunalta!

Taatusti puhdasta!

Piilossa, heinien kätkössä.

Mökkitien satoa.

Siinä kävellessämme ja mökin pihapiirissä istuskellessamme tuli todettua moneen kertaan, että kyllä Suomesta löytyy idyllisiä maisemia, kaunista metsää, niittyjä ja rantaviivaa.



Jäkälät ovat mielestäni tänä vuonna erityisen näyttäviä.
Johtuukohan sateisesta kesästä?

Luonnossa kasvaa upeita heinäalueita.
Tämäkin alue löytyi keskeltä metsää.

Männyt pilkottivat hauskasti heinikosta.

 

Kävelyretken päätteeksi emäntämme kokosi niittykukista komean kimpun, jota sopi ihastella, kun odoteltiin saunan lämpiämistä.

Kesä!