sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Värien ja muotojen sinfonia

Eilinen lauantai meni juhlistaessa koulujen päättymistä. Oma valmistumiseni antaa vielä odottaa hetken, sillä valmistujaispäivä on 11.6.2015. Mutta sitten - jihuu, hyvä minä!

Vielä kotona asuva kuopuksemme saattoi loppuun ensimmäisen lukiovuotensa - ja kunniakkaasti saattoikin. Hyvillä mielin sai tyttö jäädä kesälomalle.

Iltapäivällä kävimme juhlistamassa sukumme tuoreinta ylioppilasneitoa. Sää oli iloksemme ennusteista poiketen aurinkoinen ja saimme nauttia juhlasta puutarhassa. Kaunis ylioppilas säteili kilpaa auringon kanssa. Ihana juhla!

Tänään oli taas tarkoitus kunnostaa omaa pihaa. Suunnitelmat olivat kunnianhimoiset, mutta lopulta sain kuitenkin aikaiseksi melko vähän. Jotain kuitenkin!
Paikkailin nurmikon pälvikohtia, joita oli muodostunut mm. kasvien siirtämisten takia. Sain kuin sainkin hien pintaan, kun kärräsin ja tasoitin muutamia kymmeniä kottikärryllisiä multaa.

Työrupeaman jälkeen nautitun herkullisen paella-aterian jälkeen olo oli niin raukea, että päätin tehdä kameran kanssa rauhallisen kierroksen pihalla. Pihalle on muutamien päivien aikana puhjennut toinen toistaan kauniimpi kukkaloisto, joka on syytä käydä ikuistamassa silloin, kun aika on.

Huikeaa värien ja muotojen sinfoniaa!
Kärhö ei ole tähän mennessä koskaan kukkinut näin runsaasti.
Jonkun sortin kevätesikko (luullakseni) ja rentoakankaali.



Yksi lempikukistani, kuunlilja, työntyy maasta vauhdilla.
Marjapuuronpunaisen herttavuorenkilven kukkaloistoa.
Alppiruusu on kohta kukassa.
Punasipulin varret kurkottavat kohti aurinkoa.
Kevätvuohenjuuren kauniin keltaiset kukat.
Orvokkikarkulainen kivituhkan keskellä.

Alliumin kukat aukeavat minä hetkenä tahansa.
Maltan tuskin odottaa!
Viime syksynä istutetut tulppaanit.
Pihamme kolme pionia avaavat kohta kukkanuppunsa.

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Vaihtelu virkistää

Tasan viikko sitten aloitin kausityöni  erilaisissa viherrakennus- ja ylläpitokohteissa. Täytyy sanoa, että viikko on sujunut erittäin vaihtelevissa tehtävissä, turvakenkiä kuivattaessa ja työasuja pestessä.
Tällä hetkellä ei tunnu olevan lihasryhmää, joka ei ilmoittaisi olemassaolostaan. Onneksi on kuitenkin keksitty polvisuojat, jotka mukavasti pehmentävät polvia. Mustelmitta eivät polvet ole silti selvinneet.
Viime viikolla tein pari ensimmäistä työpäivää kenttäkiveystä, jonka tekniikan opin vihdoinkin kunnolla. Kivitöitä teimme kahden naisen voimin sekä kauniissa auringonpaisteessa että rankkasateessa. Rakensimme kerrostalon pihalle kenttäkiveysalueen, jonka keskelle tehdään lisäksi kaksi erillistä istutusaluetta.
Keskeneräinen kenttäkiveysalue, joka odottaa mm. saumausta.
Muut päivät ovat hurahtaneet hyvin vaihtelevissa tehtävissä. Perjantaina pääsin hetkeksi kitkentähommiin Helsingin keskustaan, lähelle vanhimman tyttäreni opinahjoa. Valitettavasti tytär ei nähnyt äitiään pyllistelemässä kukkapuskissa.

Tällä viikolla olen kulkenut puutarhuri-Ullan mukana. Mukanamme on myös yksi tämän kauden työssäoppijoista, joka opiskelee myös puutarhuriksi. Meitä on nyt kaksi melko kokematonta Ullan työkavereina. Toivon omasta puolestani Ullalle pitkää pinnaa!

Maanantai oli tapahtumarikas päivä, josta päällimmäiseksi jäi mieleen reilu pari tuntia kestänyt ruohonleikkuutuokio. Sää oli erittäin aurinkoinen, joten hiki virtasi sekä selässä että kuulosuojainten alta.

Loppuvaiheessa kädet ja turvakenkien painamat jalat alkoivat olla koetuksella. Vettä piti muistaa hörppiä säännöllisesti. Askelmittari pitää muistaa ottaa mukaan seuraavalla kerralla!

Sen jälkeen pyyhällettiin seuraavaan kohteeseen, kaunisiin maalaismaisemiin, joen rannalle. Siellä oli niin isot nurmikentät, että suurin osa nurmesta ajettiin päältäajettavalla ruohonleikkurilla.

Minä tein tässä kohteessa kitkentähommia. Siinä kitkiessä ja samalla lintujen laulua kuunnellessa tuli taas mietittyä, että on etuoikeutettua saada tällaisesta työstä palkkaakin.
Tiistaina istutettiin kolmen naisen yhteistyönä 125 koivuangervoa ja 7 tammea. Lisäksi laitoimme puille tuet. Olin illalla niin väsynyt, että jaksoin hädin tuskin käydä suihkussa ja pestä likaiset työvaatteet. Illalla ei tarvinnut unta houkutella .

Tänään keskiviikkona kävimme Ullan kanssa kahdestaan istuttamassa kookkaisiin istutusaltaisiin reilut 30 marjakuusta sekä noin 130 alvejuurta. Onneksi istutusaltaisiin oli ennakolta laitettu mullat. Lopuksi vielä kastelimme kasvit, ja normikäytännön mukaisesti siivosimme sotkumme.

Sitten lounastauolle vanhan ja idyllisen kerrostalon pihalle, jossa lounaan jälkeen autoimme kollegoitamme kitkentäpuuhissa. Jälleen polvisuojat olivat enemmän kuin tarpeeseen!
Pihalta löytyi mm. tällainen soma puu, jota puutarhurimmekin ovat kovasti ihmetelleet ja sille nimeä miettineet. Tällä hetkellä suurin puista oli kukassa.

Mahdatko tunnistaa, mistä puusta on kysymys?
 
Työt jatkuvat jälleen huomenna ja vaihtelevia tehtäviä on tiedossa. Ei muuta kuin uutta kohti!

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Samettisen pehmeää hilloa

Lähdin aamulla heti herättyäni kulhon kanssa metsään keräämään kuusenkerkkiä hilloa varten. Luulin, että äkkiäkös kerään niitä reilun litran verran, mutta ei se nyt ihan niin mennytkään.

Yritin kerätä niitä vain sieltä täältä, jotta en tuhoa koko kuusen vuosikasvustoa. Kerättyäni niitä puolisen litraa, en suoraan sanoen hennonnut kerätä enempää. Puolessa litrassa niitä näytti olevan lukumääräisesti jo paljon. Jääkööt loput puolestani puihin kasvamaan.
Päätin jatkaa kuusenkerkkähilloa raparpereilla, jotka ovat tänä vuonna kasvaneet erityisen komeasti. Molemmat ainekset ovat sopivasti kirpeitä, joten niiden yhdistämistä kannatti kokeilla.
 
 
 
Syntyi samettisen pehmeää hilloa, jossa on sopivasti luonnetta. Maistuu varmasti esimerkiksi luonnonjugurtin kanssa, johon mielelläni lisään joko marjoja tai hilloa - tai sitten molempia.

Suosittelen kokeilemaan!
Kiehautin noin 1,5 litran annoksen desilitrassa vettä.
Sen jälkeen sekoitin ainekset sauvasekoittimella.
Kiehutin hillomassaa hillosokerin ( noin 3 dl) kanssa noin 10 - 15 minuuttia.
Ei se määrä, vaan laatu!
Kerkeästi kuusenkerkkiä keräämään

Kerkeästi kuusenkerkkiä keräämään

Ensimmäiset kolme työpäivää ovat takana. Tuntuu hyvältä olla taas kiinni työelämässä ja ansaita työstään ihan oikeaa palkkaa. Töitä on tiedossa ainakin niin kauan, kuin töitä viheralalla tällä kaudella riittää.

Tällä viikolla olin tekemässä sekä kivitöitä että kitkemässä - sekä auringonpaisteessa että aikamoisessa sateessa. Tämän alan realiteetit tulivat siis ensimmäisellä viikolla todetuiksi, ja tuntuivat fyysisesti ajoittain raskailta ja alusasua myöten märiltä, mutta siitä huolimatta mukavilta. Työn tulokset näkyivät silmien edessä saman tien.

Tänään lauantaina touhusin oman pihaprojektimme kimpussa. Oli hienoa, että säätiedotus ei ihan osunut kohdilleen, ja saimme sade-ennusteesta poiketen mukavaa poutakeliä. 
Noin kolmekymppinen nelivarvaskilpikonnamme Ruusa
viimeistelee mielellään pihan kasvillisuuden. Voikukat ovat suurta herkkua!
Pihalla on vielä monta kaivettua kuoppaa täyttämättä ja terassi uusimatta - vain muutaman mainitakseni. Niin kiire ei kuitenkaan kotipaihalla ole, ettei joutaisi välillä istahtamaan kotipihan keinussa.
Mullalle kaivetussa vanhassa kukkapenkissä sinnittelee kaunis orvokki.

Siinä keinussa istuessani kiinnitin huomiota kuusiin, joissa uusi kasvu tekee tuloaan vauhdilla. Kuusenkerkät lienevät näihin aikoihin parhaimmillaan! En ollut aikaisemmin hyödyntänyt niitä ruuanlaitossa mitenkään, joten äkkiä selvittämään, mitä niistä voisi valmistaa.
Napsin niitä tänään sieltä täältä suoraan suuhuni. Pureskelin ja maistelin. Ne maistuivat kirpeiltä ja raikkailta, ja väri oli kauniin vaaleanvihreä. Mietin, että hillon ystävänä päädyn tekemään niistä hilloa.
Näin ajattelin tehdä: Keräilen 1,5 - 2 litraa kuusenkerkkiä niin, että uutta kasvua jää kuitenkin sopivasti puihin.

Kiehautan ne noin desilitrassa vettä, ja sekoitan pehmenneet kuusenkerkät ja kiehumisveden sauvasekoittimella. Laitan massan takaisin kattilaan ja keittelen sen hilloksi hillosokerin ohjeen mukaan.

Toivon, että hilloon jää näin kuusenkerkän raikas maku ja kaunis väri.
 Seuraavaksi pitää alkaa hyödyntämään silmissä kasvavia raparpereja. Kesä, jihuu!

tiistai 19. toukokuuta 2015

Hiljaisuus kiireen keskellä

Kauan odotettu matka Lontooseen tuli ja meni.On aika yrittää orientoitua arkeen, vaikka pääkoppa tuntuu olevan vielä Lontoon-tunnelmissa ja ihmisvilinässä.

Huomisesta alkaen viimeistään pitää skarpata, sillä uuden alan työt viherrakentaja-artesaanina alkavat. Sitten otetaankin naisesta mittaa!

Nyt on hyvä hetki vielä nautiskella Lontoon ainutlaatuisista keitaista eli toinen toistaan loisteliaammista puistoista. Kun oli ruuhkaisen metromatkan päätteeksi raivannut tiensä ihmisvilinässä ja juossut katujen yli henkensä kaupalla, väistellen autoja vasemmanpuoleisessa liikenteessä, tuntui kuin puistoissa olisi avautunut täysin toinen maailma: hiljaisuus kiireen keskellä.
Puistot ovat syystä erittäin suosittuja niin paikallisten kuin turistienkin keskuudessa. Laajat nurmikentät, järvet, upeat istutusalueet, linnut ja oravat houkuttelevat ohikulkijan välillä nautiskelemaan luonnon rauhasta ja äänistä kiireen keskellä.
Hyde Parkissa kiinnitin erityisesti huomiota siihen, että puistoon oli jätetty lahopuita, sekä niittymäisiä alueita. Hyvin hoidettua, mutta samalla myös luonnontilaista.
Lisäksi ihastuin toinen toistaan tunnelmallisimpiin puupenkkeihin ympäröivine istutusalueineen. Enkä muuten nähnyt penkeissä ensimmäistäkään töhryä! Useisiin penkkeihin oli sen sijaan kiinnitetty nimilaatta tai kaiverrettu nimi jonkun henkilön muistoksi.
Entäs ne aidat! Jykevänä seisovia, rautaisia ja usein mustiksi maalattuja aitoja näyttää olevan Lontoossa kaikkialla, niin talojen edustoilla kuin puistoissakin. Tyylikkäitä kuin mitkä! Usein niiden seurana oli myös erilaisia pensasaitoja tai köynnöksiä.
Tässä vähän erilaista aitamallia. Hyvä idea ja toteutus.
Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä tulevat henkeäsalpaavat istutusalueet, joiden paras kukkaloisto antoi vielä odottaa. Osa sipulikukista alkoi olla jo tiensä päässä, mutta maasta työntyi jo korvaavaa kasvua.

En tunnistanut kasveista kuin murto-osan, mutta aika paljon näytettiin suosivan kurjenpolvea, murattia, jouluruusua, kevätesikoita, kärhöjä, heiniä ja ruusuja - vain muutaman mainitakseni.

Valokuvat ovat pääasiassa Hyde Parkista ja Regent's Parkista, jossa kävimme lähtöpäivänämme. Vettä satoi ja tuuli oli kova, mutta se ei turistia haitannut.
 
 
 
  
 
 
 
 
 
Uutta rakentamassa Regent's Parkissa, jossa bongasin myös lajitovereitani. Jälki oli siistiä ja tekemistä näytti riittävän, silmänkantamattomiin!