Vanhan miehen hampaat

Aina ei käy niin kuin Strömsössä. Ensimmäinen porrasharjoitus nimittäin karahti niin sanotusti kiville, konkreettisesti.

Kolmen naisen tiimimme tarttui porrasharjoitukseen asianmukaisella innolla. Puistosalin kivitarjonta tsuumattiin ja sieltä bongattiin materiaaleiksi kauniit graniittiset paasikivet ja säntilliset betonikivet. Haluttiin yhdistellä materiaaleja, olla luovia.

Mottomme ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” siivitti meidät työn touhuun.

Graniittikivet ovat painavia, joten hätiin tarvittiin kivisakset. Tulihan nekin nyt testattua. Haba tosin kasvaa saksista huolimatta. Tuli nimittäin hiki kiviä nostellessa!

Kivisakset

Hiekkaa lapioitiin ja kaivettiin ja taputeltiin. Kiviä naputeltiin varovasti paikalleen. Vatupassilla mitattiin kiviä vaateriin. Kivityöt ovat senttipeliä.

Homma etenee vielä suunnitelmien mukaisesti.

Open ohjeen mukaan tavoitteena oli näin alkuun rakentaa ”vain” kaksi porrasta. Hyvistä suunnitelmistamme huolimatta alkoi huolestuttavasti vaikuttaa siltä, että toinen porras oli meidän osaltamme jo liikaa. Miten saamme betonikivistä tehtyjen reunojen väliin mahtumaan toisen portaan nousun, jonka piti olla paasikivestä? Miten toisen portaan alle tarkoitettu hiekka tuetaan reunoista?

Alkuinnostus alkoi laantua, kun homma ei edennyt. Muut ryhmät olivat jo saaneet lähteä kotiin saatuaan omat työnsä valmiiksi. Väsytti, oli hiki ja vähän jo nälkäkin.

Nyt tuli tenkkapoo. Hiekkakasa peittää ongelman.

Ope tuli katsomaan keskeneräistä työtämme. Keskusteltuamme vaikeuksistamme hän totesi, ettei kannata yhdistää luonnonkiveä ja betonikiveä. Mittoja on nimittäin vaikea saada täsmäämään. Kivien rakenteet ovat myös hyvin erilaiset. Tässäpä tämän viikon oppioivallukset!

Tadaa! Siinä se nyt on, keskeneräiseksi jäänyt porrastekele. Kuin vanhan miehen hampaat. Harva ja vinksallaan. 

Porras- ja muut kiviharjoitukset jatkuvat taas ensi viikolla. Välillä pitää taas suunnitella.

Vanhan miehen hampaat.