Niin on luonto nättinä!

Niin on luonto nyt nättinä, että!

Luonnon puhkeamista on tullut seurattua, vaikka olen ollut reilun viikon verran pelistä veks - eli kevätflunssa iski parin vuoden tauon jälkeen päälle. Ei kiva ollenkaan, kun olen vielä pari viikkoa sitten aloittanut uudet hommatkin. Liekö se syynä, että flunssa iski, tiedä häntä.

Tänään oli jo hieman parempi vointi, ja sain nukuttua kunnon yöunet. Kun vielä aamu valkeni aurinkoisena, niin ei siinä paljon tarvinnut miettiä päivän ohjelmaa.

Ei suurempia suunnitelmia, mutta kuitenkin pientä varovaista puuhastelua kotipihalla ennen tärkeää Suomi-Venäjä-lätkämatsia (jee, hyvä Suomi!). Matsin jälkeen oli vielä mukava fiilis kierrellä näpsimässä muutamia kuvia. 

Hortensia on yksi suosikkikukistani!
Kaunis ja herkkä!

Raparperi on lähtenyt tänä vuonna hurjaan kasvuun.
Laitoin tukia lehtien alle, jotta nurmikonleikkuu olisi helpompaa.

Aina ihana kärhö on saanut tuekseen vanhan heinäseipään.

Olohuoneen terassin kärhö on jo viittä vaille täydessä kukassa.

Pikkutalvio viihtyy pihallamme hyvin.
Nyt ovat kukatkin jo avautuneet.

Pikkusydämet ovat nyt parhaimmillaan!

Tämä runsaasti kukkiva orvokki roikkuu kuistilla amppelissa.

Maltan tuskin odottaa, että alliumit avaavat nuppunsa!
Kukat ovat todella kauniita!

Vähän aliarvostettu herttavuorenkilpi, mutta minä tykkään.

Sipulit nousevat lupaavasti maasta.

Ahomansikka.

Pihallamme aurinko painuu jo mailleen,
joten hyvää yötä!

Huomenna homma taas jatkuu.



Lahoava aita valmistuu

Olen pariin otteeseen kirjoittanut aikeistani tehdä lahopuuaidan. Jos lahopuuaita kuulostaa vieraalle, saat lisätietoa näistä linkeistä: Lahoava aita sekä Keväthuumaa.

Aita alkaa pikkuhiljaa valmistua. Se on ollut yllättävän isotöinen urakka. Työ kuitenkin edistyy, tunti kerrallaan, ja sitten onkin ollut pakko vähän huilia.

Noin 50 sentin välein, kahteen riviin juntatut heinäseipäät toimivat aidan runkona. Olen täyttänyt seipäiden välit erilaisilla risuilla ja vähän järeämmällä puuaineksella.

Aidan runkoon tuli lähes 30 seivästä, joten rautakangen heiluttelussa
piti lopulta pyytää miehistä apua.

Nähtäväksi jää, lyhennänkö vielä seipäät lopuksi sahaamalla. Se selviää, kunhan olen saanut täytettyä aitaan loputkin risut.

"Mitä ihmettä tuolla nyt rakennetaan?", ihmettelevät naapurit.

Aitaa rakentaessani huomaan, että konkreettisesti kannan korteni - tai oikeastaan risuni - kekoon, sillä Suomen luonnossa sanotaan nykyään olevan liian vähän lahopuuta.

Tervetuloa vaan jatkossa meidän pihalle, kaikki uhanalaiset, lahopuusta riippuvaiset eläin- ja kasvilajit! Täällä on kohta monta metriä lahoavaa puuta.

Järeämmät puut toimivat risujen painona.

Aita tulee olemaan pihamme tilanjakajana. Tällä hetkellä sen taakse jäävä alue on niin kaoottinen, joten näytetään vain kelvollinen kulma.

Kunhan aita lopulta valmistuu, siirrän sen taakse kompostiryhmän sekä perustan uuden hyötypuutarhan. Ajattelin kokeilla lavatarhaa, jossa kasvimaa kasvaa lavoissa.

Aita näkyy suoraan pihalle tultaessa, joten istutan sen eteen pensasrivin. Lisäksi istutan muutamia köynnöksiä pensaiden ja aidan väliin. Kasvaessaan köynnökset saavat tukea aidan seipäistä.

Vähän mietityttää, millainen aidasta lopulta tulee. Ainakin erilainen, se on varma. Tällaista aitaa en ole ainakaan meidän pienellä kylällä nähnyt.

Kannustan kokeilemaan, sillä tämä on oivallinen tapa päästä risukasoista eroon - luonnollisesti.

Keväthuumaa

Yritän koko ajan muistutella itselleni, ettei kaikkea pihalle suunniteltua tarvitse vielä tänäkään keväänä tai kesänä saada valmiiksi. Pihan uudistaminenhan alkoi jo viime kesänä, jolloin saimme rakennettua aidan pihan kahdelle sivulle. Mittaa aitapätkälle tuli kaikkiaan 60 metriä, joten paukkuja riitti sen lisäksi vain yhden, isohkon istutusalueen perustamiseen.

Pihahommat starttasivat tänä keväänä kahden koivun kaatamisella, järeämpi etu- ja pienempi takapihalta. Ja samantien puoliso hommiin, kirves heiluen puita pilkkomaan. Tänään hän sai urakan siihen vaiheeseen, että suhteellisen iso pino klapeja on nyt kuivumassa. Kahden talven takkapuut olisivat nyt siinä!

 

 

Tänään haettiin myös vanhoja heinäseipäitä noin 30 kappaletta. Myyjän mukaan seipäät ovat 50-luvulta. Niin tai näin, niissä on ainakin ihana ajan patina.

 

Alan rakentamaan seipäistä perustuksia lahopuuaidalle, jonka taakse jäävät kompostialue ja hyötypuutarha. Jos lahopuuaita kuulostaa vieraalle, voit lukea siitä postauksesta  Lahoava aita.

Kun puoliso on hikoillut useamman päivän ajan koivuhalkojen kimpussa, olen minä vastaavasti alkanut vaiheittain perustaa uutta istutusaluetta etupihalle, kaadetun koivun ja lahoavan aidan tietämille. Samanaikaisesti uudistan takapihan istutusaluetta, jota on tarkoitus laajentaa terassin eteen. Hmmm... ja terassikin pitäisi laajentaa. 

Koiramäen Pajutallista ostetut pajusta punotut reunat.

Viime kesän hankinta, kanttausrauta. Ihan verraton apuväline!

Uusi kohopenkki alkaa muodostua. Reuna tehty kanttausraudalla.

Kun päivä on nyt kääntynyt jo iltaan, kieltämättä tuntuu, että pihaprojekti on niin sanotusti alkanut lähteä lapasesta. Koko tontti näyttää siltä kuin myyrät olisivat tehneet tuhojaan: on kuoppa siellä ja kasa täällä. On siirrettäviä kasveja, multa-, risu- ja kivikasoja. Ja naapuri, joka kurkkii päätään pyöritellen aidan raosta. 

Tässä pieni otanta risuista, joilla täytän lahopuuaidan.

Nyt lepo vaan. Sauna lämpimäksi ja kylmä olut. Ansaitusti.