Yritän koko ajan muistutella itselleni, ettei kaikkea pihalle suunniteltua tarvitse vielä tänäkään keväänä tai kesänä saada valmiiksi. Pihan uudistaminenhan alkoi jo viime kesänä, jolloin saimme rakennettua aidan pihan kahdelle sivulle. Mittaa aitapätkälle tuli kaikkiaan 60 metriä, joten paukkuja riitti sen lisäksi vain yhden, isohkon istutusalueen perustamiseen.
Pihahommat starttasivat tänä keväänä kahden koivun kaatamisella, järeämpi etu- ja pienempi takapihalta. Ja samantien puoliso hommiin, kirves heiluen puita pilkkomaan. Tänään hän sai urakan siihen vaiheeseen, että suhteellisen iso pino klapeja on nyt kuivumassa. Kahden talven takkapuut olisivat nyt siinä!
Tänään haettiin myös vanhoja heinäseipäitä noin 30 kappaletta. Myyjän mukaan seipäät ovat 50-luvulta. Niin tai näin, niissä on ainakin ihana ajan patina.
Alan rakentamaan seipäistä perustuksia lahopuuaidalle, jonka taakse jäävät kompostialue ja hyötypuutarha. Jos lahopuuaita kuulostaa vieraalle, voit lukea siitä postauksesta
Lahoava aita.
Kun puoliso on hikoillut useamman päivän ajan koivuhalkojen kimpussa, olen minä vastaavasti alkanut vaiheittain perustaa uutta istutusaluetta etupihalle, kaadetun koivun ja lahoavan aidan tietämille. Samanaikaisesti uudistan takapihan istutusaluetta, jota on tarkoitus laajentaa terassin eteen. Hmmm... ja terassikin pitäisi laajentaa.
 |
| Koiramäen Pajutallista ostetut pajusta punotut reunat. |
 |
| Viime kesän hankinta, kanttausrauta. Ihan verraton apuväline! |
 |
| Uusi kohopenkki alkaa muodostua. Reuna tehty kanttausraudalla. |
Kun päivä on nyt kääntynyt jo iltaan, kieltämättä tuntuu, että pihaprojekti on niin sanotusti alkanut lähteä lapasesta. Koko tontti näyttää siltä kuin myyrät olisivat tehneet tuhojaan: on kuoppa siellä ja kasa täällä. On siirrettäviä kasveja, multa-, risu- ja kivikasoja. Ja naapuri, joka kurkkii päätään pyöritellen aidan raosta.
 |
| Tässä pieni otanta risuista, joilla täytän lahopuuaidan. |
Nyt lepo vaan. Sauna lämpimäksi ja kylmä olut. Ansaitusti.
