Valmistautumista kevääseen

Pääsiäinen sattuu tänä vuonna vaiheeseen, jolloin ainakin meidän pihassa on vielä kinoksittain lunta. Osa kevätauringossa kylpevistä naapuritalojen pihoista on jo lähes lumettomia, mutta minun pitäisi vielä malttaa odottaa lumen sulamista, ja kunnollista kevään starttaamista.

Vaan kun en kuitenkaan malta. Pääsiäinen on aina merkinnyt minulle kevään, uuden alkamista - säästä piittaamatta. Silloin kaivetaan kätköistä keltaiset ja muut keväisen raikkaanväriset koristeet ja ostetaan narsissit, jotka korvaavat pihan nuupahtaneet kanervat.

Tähän aurinkoiseen viikkoon on valitettavasti sattunut pieni, mutta pölyä aiheuttava remontti, joka on saanut kaikki kodin pinnat näyttämään tasaisen harmaalta. Remontti valmistuu näillä näkymin huomenna, joten tiukalle menee, että saa vielä kodin siivottua ennen pääsiäistä. Tärkeää sekin.

Tänään sain kammettua itseni Koiramäen Pajutalliin, josta lähdin ensisijaisesti hakemaan pääsiäisaiheista kranssia. Olisin voinut tehdä sen itsekin, mutta kun minulla sattui olemaan Pajutallin lahjakortti, niin päätin hyödyntää sen  mm. kranssiin.

Koiramäen Pajutallin lurppakorvainen kani.

 

Tällainen läjä pajutöitä lähti lopulta mukaan! Kukat olen hankkinut Puutarhakeskus Viherpajasta. Näillä tarvikkeilla oli ilo aloittaa kotipihan koristelu.

Koristelin sydänkranssin vaaleanvihreillä ruseteilla.
Koristelua voi vaihdella tilanteen mukaan.



p

 

Hyvää ja rentouttavaa Pääsiäistä!

Toivottaa Heidi Viherhattutäti

 

Jos kiinnostuit Koiramäen Pajutallista, löydät lisätietoa alla olevien linkkien takaa:

Pikapyrähdys pajutilalle

Pikapyrähdys pajutilalle, osa 2



Pikapyrähdys pajutilalle

Kyllä - hävettää myöntää, etten ollut aikaisemmin käynyt Koiramäen Pajutallilla. Kotoamme on sinne nimittäin autolla matkaa vain reilut 10 minuuttia.

 

Tänään tuli onneksi hyvä hetki lähteä tutustumaan tähän pajutilaan eli aarteiden aittaan! Yli hehtaarin kokoinen pihapiiri kätki lupaustensa mukaisesti sisälleen monenmoista nähtävää ja ihasteltavaa.

Sieltä löytyivät museoaitta, lastenaitta, tallipuoti, kanila ja Peikkometsä (en ehtinyt nähdä, mutta jossakin siellä se ilmeisesti oli).

 

 

Lisäksi oli Päätalon puoti ja ullakko, jotka pursuivat kaikkea ihanaa hypisteltävää. Tulen aina hyvälle mielelle, kun pääsen tällaisiin puoteihin. Niissä on lämmin tunnelma ja hyvä henki, ja satoja yksityiskohtia, joihin voisi palata uudestaan ja uudestaan. Ja rehellisyyden nimissä, lukuisten kiusausten kohdalla voisi päästä myös rahoistaan nopeasti eroon.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja asiaankuuluvasti - olihan se pullantuoksuinen pikkukahvilakin, jossa myytiin vanhanajan herkkuja, mm. ihania nekkuja. Piti ostaa muutama nekku, sillä niissä oli samanlaiset tikut kuin oman lapsuuteni tikkareissa.

 

Kova puuskainen tuuli ei haitannut menoani pihamaalla, jossa kirmailin sinne tänne. Sen sijaan tuuli oli viskonut nurin muutamia pajukoristeita, jotka tosin näyttivät kestäneen sen hyvin; luonnonmateriaalia kun ovat - ja tukevasti tehdyn näköisiä.

Sain kuin sainkin hyvän syyn mennä tilalle uudelleen, sillä meinaan ostaa syksyllä perustamani yrttimaan reunaksi pajusta punotut reunat. Ensin pitää kuitenkin hieman tehdä mittauksia kotipihalla. Reunojen avulla saan tehtyä oikein hyvän kohopenkin.

 

Koiramäen Pajutalli