Kesä meni jo?

Kesä meni jo? Kyllä. Ainakin, jos kysymystä ajatellaan työssäoppimisjakson suhteen.

Maanantaina alkaa taas opinnot ja polkaistaan toinen - ja samalla viimeinen - opiskeluvuosi käyntiin! Tosin olen taas työssä oppimassa syyskuun toisella ja kolmannella viikolla, mutta se onkin sitten ihan toinen juttu. Kuopio, here I come!

Kesän aikana kului useita pareja työhanskoja.

Alliumin viherrakentaja- ja puutarha-alan ammattilaiset tarjosivat minulle aimoannoksen upeita kokemuksia, vinkkejä ja oppeja. Vanha sanonta "tekemällä oppii" tuli todettua kesän aikana monia kertoja.

Mittausharjoittelua Maijan kanssa.

Ira näyttää rälläkän käytön mallia.

Ullan tyylinäyte puun sitomisesta.

Työ oli fyysisesti raskasta, mutta palkitsevaa. Parasta oli, kun näki kättensä jäljet  saman tien konkreettisesti. Mielessä oli myös open antama oppi: älä koskaan sano vähätellen, että "tällainen siitä tuli", vaan "tällaisen siitä tein". Omaan työpanokseensa tulikin suhtauduttua sen vaatimalla vakavuudella.

Työpäivän aikana tuli hoidettua myös päivän liikuntaosuus, ulkoilmasta nauttien ja hikeä valuen. Kesän vaihteleva sääkään ei ollut suurempi ongelma, jos pukeutui asianmukaisesti ja huolehti riittävästä nesteytyksestä.

Tuli myös nähtyä hyvä läpileikkaus suomalaisista pihoista ja erilaisista asiakkaista, jotka olivat pääasiassa perusmukavia. Tosin silloin tällöin olisi ollut kiva, jos olisi tarjottu esimerkiksi raikasta vettä tai mahdollisuus käydä vessassa. Vink, vink.

Ensi viikolla tapaan taas opiskelukaverit ja kuulen heidän kokemuksiaan työssäoppimisesta. Mahtavatko kaikki olla tyytyväisiä kokemuksistaan? Harkitseekohan joku opintojen keskeyttämistä tai toisaalta jopa jatko-opintoja?

Syyskuussa jatkamme myös asiakastöiden parissa. Opettajallemme tulee vuosittain useita asiakastoiveita, joista osa pystytään toteuttamaan oppilastöinä joko keväällä tai näin syksyllä. Oma työryhmäni jatkaa keväällä aloitettua luonnonkivimuuria eli tiedossa on lisää hyvää habaharjoitusta! Sinne siis, treenaamaan ja uutta oppimaan!

Tämän muurin uudelleenrakennus ensi viikolla.

Happamia, sanoi kettu

”Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista" on ilmaisu, joka on lähtöisin Aisopoksen sadusta.

Sadun kettu löysi pihlajapuun, jonka marjoja se halusi syödä. Kettu yritti napata marjoja puusta, mutta ne olivat liian korkealla. Jonkin aikaa turhaan yritettyään kettu totesi: ”Ne ovat kuitenkin happamia”, ja lähti murheissaan pois. Tarinan opetus on, että ihmiset tapaavat haukkua sellaisia asioita, joita he eivät saa. (Lähde: Wikipedia)

 

Nyt niitä saisi - ja paljon! Ja happamia ovat, kuten kettukin sadussa totesi. Kirpeyden sanotaan miedontuvan ensimmäisten yöpakkasten jälkeen.

Olen harmitellut, kun en ole pihahommilta ehtinyt tänä kesänä marjametsään. Mutta toisaalta -  miksi vaivautua omaa pihaa edemmäksi marjoja saadakseen. Pihallamme kasvaa kolme pihlajapuuta, joiden oksat suorastaan roikkuvat marjojen painosta.

Jos ei pihlajapuita löydy omasta takaa, niin löytyy sitten muualta. Ei muuta kuin marjat kattilaan ja mieleistä reseptiä kokeilemaan. Tässä esimerkiksi yksi, jota ajattelin kokeilla.

 

Pihlajanmarja-apri­koo­sic­hut­ney

 

3 dl pihlajanmarjoja

16 kpl kuivattua aprikoosia

1/2 kpl tuoretta chiliä

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 rkl tuoretta inkivääriä (raasteena)

2 tl sinapinsiemeniä

2 tl currya

1/2 dl omenaviinietikkaa

2 dl sokeria

1 dl vettä 

 

Huuhtele pihlajanmarjat huolellisesti. Leikkaa aprikoosit suikaleiksi ja hienonna chili. Kuori ja hienonna myös sipuli ja valkosipulit. 

 

Lado kaikki ainekset kattilaan ja keitä seosta hiljalleen, kunnes se sakenee, vähintään puoli tuntia. Purkita pihlajanmarja-aprikoosichutney kuumana kuumennettuihin, puhtaisiin purkkeihin.

Pihlajanmarja on ravitsemuksellisesti terveyspommi. Kotimaiset, torjunta- ja säilöntäaineettomat luonnonmarjat sisältävät runsaasti karoteenia ja C-vitamiinia.

Xαλλούμι = halloumi

Eihän tämä ruokablogi ole, mutta hyvän ruuan ystävänä en voi olla jakamatta tätä kokemusta, jonka saimme Kyproksen-matkallamme.

Meillä oli hieno tilaisuus vierailla kotitilalla, jossa valmistettiin aitoa, kyproslaista halloumijuustoa. Vieläkin tulee vesi kielelle, sillä pääsimme maistamaan juuri valmistettua, lämmintä juustoa.

En osaa kreikkaa ja asiavirheitä välttääkseni en yritä selittää, miten juuston valmistusprosessi etenee. Siksi juoksentelin hiostavassa juustolassa paparazzina ja näpsin kuvia, minkä ehdin. Kertokoot kuvat siis puolestaan. 

Kaikki kohdallaan.

Näin Wikipedia määrittelee halloumin:

"Halumi tai halloumi (kreik. Xαλλούμι, lausutaan "hallumi", turk. Hellim Peyniri) on Kyprokselta lähtöisin oleva juusto. Perinteisesti sen valmistuksessa on käytetty lampaan- ja vuohenmaidon seosta, mutta markkinoilla on myös juustoja, jotka sisältävät lisäksi lehmänmaitoa. Teollisesti valmistetuissa halumeissa lehmänmaidon osuus on yleensä suuri, mikä alentaa tuotantokustannuksia, mutta vaikuttaa makuun ja ominaisuuksiin. 

Halumi on valkoista ja siinä on erottuva kerrosmainen rakenne ja suolainen maku. Juusto on usein maustettu mintulla, jolla sanotaan olevan myös säilyvyyteen vaikuttavia antibakteerisia ominaisuuksia. 

Muita juustoja korkeamman sulamispisteensä ansiosta halumia voidaan grillata ja ruskistaa ilman, että se ehtii sulaa, minkä ansiosta sitä käytetään erityisesti ruoanvalmistuksessa. 

Halumi valmistetaan, kuten muutkin samantyyppiset juustot, ensiksi tekemällä juoksutepohjainen tuorejuusto. Valmis juustokimpale keitetään voimakassuolaisessa vedessä, jossa rakenne tiivistyy ja juusto saa sille ominaisen kumimaisen rakenteen ja kermamaisen maun."

"Halloumilevyt" odottavat käsittelyä.

Juustoa pidetään kivipainon alla.

 

 

Tuore juusto paloiteltiin.

Juustopalat pussitettiin.

Juustopussit kelluivat kiehuvassa nesteessä.

 Juustot nostettiin nesteestä noin puolen tunnin kiehumisen jälkeen.

Höyryävät pussit avattiin maustamista varten.

Päälle ripoteltiin kuivattua minttua ja suolaa.

Juustopalat taivutettiin kaksinkerroin.

Tässä vaiheessa saimme maistaa herkullista, lämmintä juustoa,
jossa maistui ihana minttu.

Nami!

Maustetut juustot purkitettiin.

Juustot peitettiin nesteeseen, joka ilmeisesti sisältää ainakin suolaa.

Juustot säilyvät nesteessä pitkään.

Halloumi-, anari- ja tiri-juustojen hinnasto.

Halloumi maistuu niin grillattuna kuin sellaisenaankin. Se sopii leivän täytteeksi, salaatteihin, aamupalaksi, raastettuna tai jälkiruokana. Vain mielikuvitus on rajana!

 

Hyvää ruokahalua!

Hikitreenit

Yritin hikeä valuen pysyä mukana, kun varsin hyväkuntoinen työparini kirmaili jyrkkää rinnettä ylös ja alas. Kun päivän jälkeen raahauduin kotiin, ei hetkeen tarvinnut tehdä muuta kuin tasoitella hengitystä. 

Avataanpa vähän, mistä on kyse. Piha, jolla tällä hetkellä olen harjoittelemassa, päättyy takapihan osalta jyrkkään ja kohtuullisen pitkään rinteeseen. Rinteessä on erikokoista kiveä, mursketta, hiekkaa, multaa, puun juurta ja kasvin tynkää. Varsin ikävän näköinen rinne, jossa oli lisäksi haasteellista liikkua.

Tältä rinne näytti ennen kookosmaton asennusta.

Rinteeseen oli suunniteltu asennettavaksi kookosmatto, joka sitoo ja peittää maa-aineksen. Matto maatuu muutamien vuosien sisällä - kuivilla paikoilla maatuminen voi kestää pidempäänkin.

Matto toimitettiin rullina, jotka näyttivät kevyemmiltä kuin todellisuudessa olivat. Sen sain hyvin nopeasti huomata. Onneksi asennuspäivänä ei satanut kuin vähän, sillä märkänä maton asentaminen olisi ollut tuplasti raskaampaa.

Kookosmaton alla on maatuva muovi.

Ensimmäiset vuodat levitimme rinteeseen niin, että päästimme rullan kierimään rinnettä alas. Näin tehden saimme leikattua vuodan sopivan mittaiseksi. Onneksi rulla sentään pysähtyi järkevän matkan päähän, eikä lähtenyt holtittomasti kierimään pöpelikköön. Rulla piti kuitenkin raahata sen jälkeen alhaalta ylös. Tässä vaiheessa hiki jo tippui nenän päästä ja valui selkää pitkin.

Matto kiinnitettiin maahan metallisilla kiinnikkeillä, jotka naputeltiin tarvittaessa paikoilleen kumivasaran avulla. Rinnettä könytessä olivat reisilihakset ja tasapaino koetuksella.

Kun rinne oli kokonaan peitelty matolla, sen päälle laitettiin vielä kuorikate. Kaverini heitteli kuorikatteen ylhäältä alas, ja minä levitin sitä rinteen alaosassa. Tässä vaiheessa myös kaverini sanoi, että hikeä pukkaa. Töitä olimme tehneet jo useamman tunnin.

Maton alareunan rajasimme tontilla olevilla kivillä.

Kun kuorikatekin oli levitetty, tasasimme vielä rinteen yläpuoliset multakasat. Rinteen yläreunaan istutetaan villiviiniä, joka vähitellen kasvaa rinnettä alas peittäen sen. Lisäksi multa-alueelle istutetaan pensasaita sekä nurmikkoa.

Alla kuvat valmiista rinteestä katsottuna molempiin suuntiin.

Vaikka päivä oli ollut työntäyteinen ja fyysisesti raskas, oli ilo päivän päätteeksi todeta: "Hyvä me"!

Palapeliä

Loma, lepo ja hyvä ruoka tekivät tehtävänsä. Ensimmäisenä loman jälkeisenä työharjoittelupäivänä sain vain suurimpien työhousujeni napin äheltämättä kiinni.

Luotan kuitenkin siihen, että vyötärö alkaa taas pikkuhiljaa kaventua. Pääsin nimittäin heti maanantaiaamusta rakentamaan suurta palapeliä, jota tehtiin hyvinkin suurista, painavista ja epäsäännöllisen muotoisista liuskekivistä. Parhaimmillaan meitä tarvittiin kolme naista kantamaan yhtä kiveä.

Rakennamme uudisrakennuksen pihalle kulkuväyliä ja terassia. Tässä vaiheessa sommittelemme kiviä  haluttuun järjestykseen kivituhkan päälle. Pyrimme mm. välttämään perättäisiä pitkiä saumoja. Yritämme myös saada laatoitukseen "rytmiä", jossa erikokoiset kivet vuorottelevat.

Haasteita alkaa syntyä, kun laattojen välit alkavat pienetä työn edetessä - samanaikaisesti myös vapaiden liuskekivien määrä vähenee. Isompia kiviä pienennetään tarvittaessa moskan ja kivitaltan avulla.

Alla kuva tämän päivän viimeisestä kivituhka-aukosta, joka jouduttiin täyttämään hyvinkin pienillä laatoilla. Yön yli nukuttuamme selviää, olemmeko tämän kohdan lopputulokseen tyytyväisiä, vai vieläkö yritämme tehdä sen toisin.

Huomenna aloitamme laattojen asennuksen, jossa paksummat kivet kaivetaan kivituhkaan. Vastaavasti matalampien kivien alle lisätään kivituhkaa. Lopputuloksen pitää olla tasainen laatoitus, joka vielä saumataan maakostealla betonilla.

Lomalla ollessani työkaverini olivat rakentaneet pihalle näyttävät liuskekivirappuset. Niiden viimeistely on vielä hieman kesken, mutta lopputulos näyttää mielestäni hienolta!

Rappuja tilkitään vielä liuskeilla, jotta ne saadaan tukeviksi.

Kukkaloiston keskellä

Lomapaikkamme lähellä on pieni Zygin merenrantakylä, jossa kävimme mielenkiinnolla katsastamassa paikallisen puutarhamyymälän.

Myymälän tarjonta on meikäläisittäin eksoottinen ja monipuolinen. Esillä on myös mitä upeampaa puutarhataidetta, jossa näyttää olleen vain mielikuvitus rajana.

 

 

Näihin kuviin on hyvä päättää lomamatkan tunnelmat ja orientoitua maanantaina jatkuvaan työharjoitteluun.

 

Alla vielä puutarhamyymälästä löytynyt Alfred Austinin ajatelma, joka osuvasti kiteyttää sen, mistä puutarhanhoidossa on loppujen lopuksi kyse.

Lumivalkoista kivitaidetta

Lomapaikkamme välittömässä läheisyydessä on luonnon muokkaamaa, lumivalkoista kivitaidetta. Kun on päässyt työharjoittelupaikassaan ja opinnoissaan kokeilemaan kivirakentamista, houkuttelee tämä ainutlaatuinen, luonnontilainen kallio- ja kivimaisema paikalle yhä uudestaan. 

Kävimme tänään toistamiseen ihailemassa kalkkikivisiä kalliota, joiden taustalta kuuluu taukoamaton meren pauhu. Täällä ei ole uimapaikkoja, kioskeja eikä ravintoloita - on vain tämä hetki. 

 

 

 

 

 

Näiden kuvien myötä toivon, että pääsit aistimaan samoista tunnelmista kuin minä. Paikka on Governor's Beach, Kypros.