Teoria- ja
istumapainotteisen koulupäivän jälkeen oli tarve lähteä kevyelle
juoksulenkille. Ihan vain omaksi iloksi, ei verenmaku suussa. Kyseessä taisi
nyt olla kuudes juoksulenkkini, joten varsinaisesta harrastuksesta ei voi vielä
puhua.
Vettä sataa tihuutti
hiljakseen, mutta askel tuntui kulkevan. Ylämäessä alkoi tuttu puuskutus, mutta
sen jälkeen oli hyvä syy ottaa muutama kävelyaskel.
Kun juoksin nurmikentän laidalle,
näin kentällä istuvan jäniksen. Kuin haastaakseen, se lähti juoksemaan
vierelläni samaan suuntaan kuin minä. Sekunnin murto-osan juoksimme rinnakkain.
Jänis voitti.
Ilokseni ohitin kuitenkin pari minua
iäkkäämpää naista ja pienen reppuselkäisen koululaisen.
Nyt on hyvä mieli
valmistautua huomiseen koulupäivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti