Sadonkorjuun aikaan

Olin yhtä hymyä, kun viime viikolla löysin - vain noin viiden metrin päästä kotipihaltamme - kesän ensimmäisen tatin. Ei ihan täydellinen yksilö, mutta komea tatti kuitenkin.

Tatti motivoi minut myös eilen lähimetsään, josta lähdin etsimään kantarelleja. Sanovat, että tänä kesänä niitä olisi erityisen paljon.

Lähimetsämme on puustoltaan kuusivoittoista, mutta kyllä sieltä pieniä koivikkopaikkojakin löytyy. Ja sieltähän ne muutamat kantarellit sitten löytyivätkin. Olipa ihana näky, kun ensimmäinen keltalakki pilkotti heinien seasta!

Metsästä löytyi myös pienen pieniä suppilovahveroiden alkuja.

Myös mustikkasato näyttää olevan tänä vuonna runsas, ainakin meilläpäin. Mustikoita oli metsässä niin paljon, että vaivauduin keräämään vain kosteikkopaikkojen suurimpia yksilöitä.

Kerään mustikat käsin, sillä tavoitteena ei ole määrä, vaan metsän tunnelmasta nauttiminen, niin pitkään kuin mahdollista.

Mustikoista - tai muista tuoreista marjoista - syntyy helppo piirakka. Tässä linkki Dansukkerin ohjeeseen: Kakkukiille. Meillä piirakka on ollut hitti jo monena vuonna!

Pientä satoa saamme myös omalta pihaltamme, vaihtelevasti tosin. Erityistä silmäniloa ovat tuottaneet punaiset viinimarjat, jotka loistavat niin kauniin punaisina ja pullukoina, etten muista tällaista aikaisemmilta vuosilta.

Satoa näyttää tulevan oikein mukavasti myös pakastimeen laitettavaksi. Jäiset viinimarjat ovat kuin karamelleja, joita on mukava imeskellä!

Satorintamalla on ollut myös epämiellyttäviä vastoinkäymisiä. Pieniä etanoita näkyy niin salaatin, papujen kuin lehtikaalinkin kimpussa. Tässä näytteenä lehtikaalin lehti, jonka etanat ovat rei'ittäneet täysin.  Onneksi ihan koko sato ei näiden osalta ole pilalla, mutta valtaosa kuitenkin. Harmillista!

Onneksi saamme edes pientä satoa makeista mansikoista ja sipuleista. Sen sijaan raparperit, yrtit ja tomaatit palkitsevat runsaalla sadolla, mikä saa tällaisen harrastelijakasvattajan tuntemaan suorastaan pientä ylpeyttä.

Kappale suomalaista idylliä

Nyt kun olen töissä koko viherrakentamiskauden eli keväästä syksyyn, ovat viikonlopun lepohetket tulleet arvoon arvaamattomaan.

 

Parasta on, jos voi viettää viikonlopun muualla kuin kotona, niin eivät kotipihan tekemättömät työt ole koko ajan silmien alla. Ja jos ne ovat silmien alla, ei niistä voi pitää näppejään erossa.

Tänä viikonloppuna saimme mahdollisuuden vierailla ystäviemme mökillä Saimaan rannalla, kauniin ja puhtaan luonnon helmassa.

Kulinaristiystävämme hellivät meitä lisäksi herkullisilla ruuilla, kuten paistetuilla muikuilla, tomaatti-fetanyyteillä, kantarellirisotolla ja mallaspossulla. Vieläkin nousee vesi kielelle!

Ja lopuksi voita!

Lisäksi pöytään katettiin maukkaat jälkiruuat, joista mainittakoon minulle uusi tuttavuus eli sitruunainen mustikka-pullavanukas. Siitä sopii tarjota isommallekin porukalle.

Tässä linkki kokeilemisen arvoiseen jälkiruokaohjeeseen: Sitruunainen mustikka-pullavanukas.

Lauantaiksi sattui aurinkoinen päivä. Kävimmekin kävellen ihastelemassa mökin lähellä laiduntavia lampaita Almaa, Elmaa, Helmiä ja Lyyliä sekä Reiska-kukkoa kotkottavine kanalaumoineen.

Lampaiden varsin äänekäs määintä kaikuu vieläkin korvissani. Hauska nelikko, joka sai hymyn huulille!

Tässä ollaan syömässä Terijoen salavan lehtiä,
jotka ovat kuulemma tämän porukan suurta herkkua.

Katseet oikeaan...

... ja vasempaan.

Reiska on kingi!

Samaan pihapiiriin oli tuotu eri puolelta Suomea vanhoja rakennuksia, joita paikallisen 4H-kerhon nuoret esittelivät halukkaille.

Kuin silloin ennen...

Kävelyretkellä poimittiin myös kantarelleja ja mustikoita, joiden paras hetki antaa vielä hetken odottaa. Löytyipä kantarelleja myös mökkitien reunalta!

Taatusti puhdasta!

Piilossa, heinien kätkössä.

Mökkitien satoa.

Siinä kävellessämme ja mökin pihapiirissä istuskellessamme tuli todettua moneen kertaan, että kyllä Suomesta löytyy idyllisiä maisemia, kaunista metsää, niittyjä ja rantaviivaa.



Jäkälät ovat mielestäni tänä vuonna erityisen näyttäviä.
Johtuukohan sateisesta kesästä?

Luonnossa kasvaa upeita heinäalueita.
Tämäkin alue löytyi keskeltä metsää.

Männyt pilkottivat hauskasti heinikosta.

 

Kävelyretken päätteeksi emäntämme kokosi niittykukista komean kimpun, jota sopi ihastella, kun odoteltiin saunan lämpiämistä.

Kesä!