Hermot pinteestä

Olen tehnyt jouluvalmisteluja jo tovin aikaa, sillä tiesin odottaa lähestyvää ranneleikkausta. Nyt on sitten rannehermoni vapautettu ikävästä pinteestä, ja on toipumisen aika. Komea tuppo koristaa kättäni pari päivää, mutta sen jälkeen leikkaushaavaa suojaa vain haavalappu.

Lääkärin ohjeen mukaan kättä saa alkaa käyttää vähitellen kevyissä askareissa. Sitä en kyllä aio paljastaa kotijoukoille, sillä ahertakoot he puolestaan jouluvalmistelujen kimpussa.

Minä nautin sillä aikaa suklaakonvehdeista, joita vanhin tyttäreni ja kaverinsa kiikuttivat minulle ennen leikkausta.

Ei tämä tuppo kuitenkaan estä lunastamasta lupaustani. Lupasin tehdä postauksen Madeiran pääkaupungin, Funchalin tilateoksista.

Kävimme mieheni kanssa yhtenä iltana päivällisellä Funchalin vanhassa kaupungissa. Kohteenamme oli Restaurante Arsénio´s, joka tunnetaan hyvänä fado-musiikin paikkana. Ruoka oli maukasta ja musiikki erinomaista, joten voin suositella paikkaa lämpimästi muillekin.

 

Kuuntele näyte Arsénion fado-musiikista.

 

Kävellessämme takaisin hotellille, huomasimme kaupunginosan koristellut ovet, seinät tai ikkunat. Parin päivän päästä tulimme takaisin valoisaan aikaan kuvaamaan tilateoksia, joista kuvasatoa alla.

 

Idea oli hauska, värikäs ja katukuvaa piristävä! Ovien rakenteet, kuten kahvat, ikkunat ja postilaatikot, oli hyödynnetty taitavasti osana teosta.

  

 

 

 

 

 

  

 

 

 

 

 

 

 

 

  

  

 

 

 

 

 

 

 

Tässä vielä linkit aikaisempiin Madeira-postauksiini:

Vihreällä saarella: luonnon puutarha
Vihreällä saarella: jylhä luonto

Vihreällä saarella: jylhä luonto

Lupasin edellisessä Madeiraa käsittelevässä postauksessani kertoa saaren luonnosta. Tässä linkki edelliseen juttuun: Vihreällä saarella: luonnon puutarha.

Madeiran saari on 57 kilometriä pitkä ja 22 kilometriä leveä. Välimatkat ovat kartalta katsottaessa suhteellisen lyhyitä, mutta se onkin vain puolitotuutta. Jos kulkee vuoristoreittiä, lisääntyvät myös kilometrit.

Onneksi saarella on myös lukuisia vuoria halkovia tunneleita (ja korkeita siltoja), jotka osaltaan nopeuttavat liikkumista. Huomasimme tämän, kun olimme vuokranneet auton toiseksi viikoksi.

Autolla pääsikin katselemaan saarta helposti sekä ylhäältä että alhaalta. Saarihan on tietyllä tavalla kummajainen. Yhtäältä on sumuisia ja sateisia (kylmällä säällä jopa lumipeitteisiä) vuoria, ja toisaalta samaan aikaan alhaalla auringonpaisteessa kylpeviä kyliä ja kaupunkeja sekä kimaltavaa merta, jonka horisonttia ei näy. 

Madeiran saariryhmä sijaitsee Atlantilla, vajaa 600 kilometriä Afrikan länsirannikolta luoteeseen.

Jotenkin tuntui, että saari on kuin lintukoto "in the middle of nowhere", jonne laumat turisteja pyrähtävät tasaisin väliajoin. Kaikki näytti myös toimivan hyvin; ihmiset olivat ystävällisiä ja saaresta pidettiin hyvää huolta. Roskia ei juurikaan näkynyt, ja kasvillisuutta hoidettiin huolella. Mikäpä siellä oli turistina nauttiessa!

Saari on tunnettu levada-kastelukanavistaan, jotka johtavat vettä pohjoisen vuorilta saaren kuivempiin eteläosiin.

Ensimmäisten päivien kokeiluetapin alun jälkeen totesin, että tämä on nyt minun osaltani tässä. Suoraan sanoen kävely noin puolimetrisellä betonikaistaleella tuntui epämiellyttävältä - veden virratessa vieressä. Eikä joka puolella ole turvallista muuria niin kuin kuvassa alla.

En malttanut kuitenkaan jättää kokeilua siihen, ja sain kuin sainkin käveltyä 25 lähteen -levadareitin. Osa kauniista reitistä oli suhteellisen leveää polkua, joten välillä pystyi kävelemään vähän rennommin.

Alla muutama kuva kiipeilystämme Madeiran korkeimman vuoren huipulle, Pico Ruivolle (1861 metriä). 

 

Matkaan lähdettiin vuoren rinteellä sijaitsevalta parkkipaikalta, josta huipulle oli reilu 4 kilometriä. Lämpötila oli alle 10 astetta, ja matka taittui osittain pilvien sisällä, osittain yläpuolella.  

Matka huipulle voi alkaa.

Paikoitellen polku oli sortunut, mutta oli turvallisen tuntuinen siitä huolimatta.

Pilviset näkymät olivat aavemaiset.

Huipulla tuuli! Tässä vaiheessa pilviverho
hieman rakoili.

Matka alaspäin alkaa.
Onnekseni pilvet taas peittivät kaukana alla näkyvän maiseman.

Lopuksi vielä kuvia saaren osittain asuttamattomasta, itäisestä kärjestä. Lämpötila taisi huidella tuolloin hellelukemissa, ja meri näytti upealta.

 

Teen vielä yhden postauksen Madeiran pääkaupungin, Funchalin, vanhankaupungin ovitaiteesta ja tilateoksista. Hauska idea, jota en voi olla jakamatta. Tässä vähän esimakua.