Nonni. Vein Koiramäen Pajutallille käymään myös kylässä olevan äitini, jotta sain hyvän syyn lähteä käymään siellä jo toisena päivänä peräkkäin.
Pajutila sijaitsee harmonisen luonnon keskellä, mutta silti teollisuusalueen kainalossa, vilkkaan Tuusulanväylän läheisyydessä. Hetkellinen pikavisiitti menneisyyteen, ja ehkä juuri siksi jotenkin kiehtova.
Tänään tuli ostettua 4 pajureunusta, jotka löytävät kevään aikana paikkansa jo toista kevättä (ja tulevaa kesää) myllerryksen alla olevasta pihastamme. Valitettavasti pajureunat eivät tulekaan toimimaan yrttipenkkini reunoina, sillä yrttipenkin muodot ovat pyöreät, pajureunan muodot sen sijaan eivät.
Tätä se viherrakentaja-artesaaniksi opiskelu teettää. "Huoh", tuumaa aviomies, vaikka tietää minunkin tekevän osuuteni suunnitelmista.
Tässä vielä pajutilan kuvatunnelmia.
 |
| Helmi ja Kielo - kylki kyljessä, hievahtamatta. |
 |
| Arvi tai Otto oli nyreänä, kun menimme kuvaamaan kesken unien. |
 |
| Arvilla ja Otolla on komea lamppu. |
 |
Tänään ei tuullut, kuten eilen, ja
pajukoristeet seisoivat sotilaallisessa järjestyksessä. |
 |
Nyt olisi koivun oksia myös omasta takaa,
kun on pihassa kaksi kaadettua koivua. |
 |
| Ahkerat kädet ovat tehneet korin jos toisenkin. |
 |
| "Ei saa ratsastaa" kielletään kyltissä. Hieno pajuteos. |
 |
| Pajuikkuna. |
 |
| Pajuista punottu aidanne. |
 |
| Nekut telineessä. |
 |
| Pala vanhaa tapettia. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti