Lahoava aita valmistuu

Olen pariin otteeseen kirjoittanut aikeistani tehdä lahopuuaidan. Jos lahopuuaita kuulostaa vieraalle, saat lisätietoa näistä linkeistä: Lahoava aita sekä Keväthuumaa.

Aita alkaa pikkuhiljaa valmistua. Se on ollut yllättävän isotöinen urakka. Työ kuitenkin edistyy, tunti kerrallaan, ja sitten onkin ollut pakko vähän huilia.

Noin 50 sentin välein, kahteen riviin juntatut heinäseipäät toimivat aidan runkona. Olen täyttänyt seipäiden välit erilaisilla risuilla ja vähän järeämmällä puuaineksella.

Aidan runkoon tuli lähes 30 seivästä, joten rautakangen heiluttelussa
piti lopulta pyytää miehistä apua.

Nähtäväksi jää, lyhennänkö vielä seipäät lopuksi sahaamalla. Se selviää, kunhan olen saanut täytettyä aitaan loputkin risut.

"Mitä ihmettä tuolla nyt rakennetaan?", ihmettelevät naapurit.

Aitaa rakentaessani huomaan, että konkreettisesti kannan korteni - tai oikeastaan risuni - kekoon, sillä Suomen luonnossa sanotaan nykyään olevan liian vähän lahopuuta.

Tervetuloa vaan jatkossa meidän pihalle, kaikki uhanalaiset, lahopuusta riippuvaiset eläin- ja kasvilajit! Täällä on kohta monta metriä lahoavaa puuta.

Järeämmät puut toimivat risujen painona.

Aita tulee olemaan pihamme tilanjakajana. Tällä hetkellä sen taakse jäävä alue on niin kaoottinen, joten näytetään vain kelvollinen kulma.

Kunhan aita lopulta valmistuu, siirrän sen taakse kompostiryhmän sekä perustan uuden hyötypuutarhan. Ajattelin kokeilla lavatarhaa, jossa kasvimaa kasvaa lavoissa.

Aita näkyy suoraan pihalle tultaessa, joten istutan sen eteen pensasrivin. Lisäksi istutan muutamia köynnöksiä pensaiden ja aidan väliin. Kasvaessaan köynnökset saavat tukea aidan seipäistä.

Vähän mietityttää, millainen aidasta lopulta tulee. Ainakin erilainen, se on varma. Tällaista aitaa en ole ainakaan meidän pienellä kylällä nähnyt.

Kannustan kokeilemaan, sillä tämä on oivallinen tapa päästä risukasoista eroon - luonnollisesti.