Kyllä - hävettää myöntää, etten ollut aikaisemmin käynyt Koiramäen Pajutallilla. Kotoamme on sinne nimittäin autolla matkaa vain reilut 10 minuuttia.
Tänään tuli onneksi hyvä hetki lähteä tutustumaan tähän pajutilaan eli aarteiden aittaan! Yli hehtaarin kokoinen pihapiiri kätki lupaustensa mukaisesti sisälleen monenmoista nähtävää ja ihasteltavaa.
Sieltä löytyivät museoaitta, lastenaitta, tallipuoti, kanila ja Peikkometsä (en ehtinyt nähdä, mutta jossakin siellä se ilmeisesti oli).
Lisäksi oli Päätalon puoti ja ullakko, jotka pursuivat kaikkea ihanaa hypisteltävää. Tulen aina hyvälle mielelle, kun pääsen tällaisiin puoteihin. Niissä on lämmin tunnelma ja hyvä henki, ja satoja yksityiskohtia, joihin voisi palata uudestaan ja uudestaan. Ja rehellisyyden nimissä, lukuisten kiusausten kohdalla voisi päästä myös rahoistaan nopeasti eroon.
Ja asiaankuuluvasti - olihan se pullantuoksuinen pikkukahvilakin, jossa myytiin vanhanajan herkkuja, mm. ihania nekkuja. Piti ostaa muutama nekku, sillä niissä oli samanlaiset tikut kuin oman lapsuuteni tikkareissa.
Kova puuskainen tuuli ei haitannut menoani pihamaalla, jossa kirmailin sinne tänne. Sen sijaan tuuli oli viskonut nurin muutamia pajukoristeita, jotka tosin näyttivät kestäneen sen hyvin; luonnonmateriaalia kun ovat - ja tukevasti tehdyn näköisiä.
Sain kuin sainkin hyvän syyn mennä tilalle uudelleen, sillä meinaan ostaa syksyllä perustamani yrttimaan reunaksi pajusta punotut reunat. Ensin pitää kuitenkin hieman tehdä mittauksia kotipihalla. Reunojen avulla saan tehtyä oikein hyvän kohopenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti