torstai 23. huhtikuuta 2015

Kunhan puuhastelen

Asumme keltaisessa puutalossa, jossa muuttaessamme oli marjapuuronpunainen ovi. "Persoonallinen, ja tuo jotenkin mieleen Huvikummun", tuumasin, kun olimme käyneet taloa katsomassa.

Persoonallinen talo jäi kuitenkin mieleemme muunkin kuin oven värin takia, joten muutimme taloon noin 16 vuotta sitten. Maalasin jossakin vaiheessa tuulikaapin vaaleanpunaiseksi. Kun perheessä on kolme tytärtä ja marjapuuronpunainen ulko-ovi, tuulikaapin sopi mielestäni hyvinkin olla vaaleanpunainen.

Sitten vaihtui samanlaisessa talossa asuva naapuri, jonka kanssa päätimme jossakin vaiheessa vaihtaa ovien värin - tällä kertaa siniseksi. Tuulikaappimme jäi kuitenkin vielä vuosien ajaksi vaaleanpunaiseksi.
Nyt on pieni aavistus, että joidenkin sisustusihmisten silmät saattavat viimeistään tässä vaiheessa pyörähtää ympäri kuin hedelmäpelissä. Hmm... myös lapset ovat jossakin vaiheessa lohduttaen todenneet, että kotimme on "silleen kodikas". Ihan tarkkaan ei kuitenkaan selvinnyt, mitä se loppujen lopuksi tarkoitti. Nekin, jotka eivät ole kotiamme nähneet, voivat tehdä omat johtopäätöksensä.

Sininen ovi ja vaaleanpunainen tuulikaappi -yhdistelmä ovat saaneet kelvata tähän saakka, kunnes tänään ollessani yksin kotona päätin ryhtyä maalaushommiin. Kello oli noin 8.30.
Tällä postauksella haluan kertoa, miten edustamani "ketjureaktio"-ihmistyyppi voi saada hyvin nopeasti kaaoksen aikaan. Tuulikaapin maalaamisen ei luulisi olevan kummoinenkaan juttu, eikä olekaan, jos keskittyy vain siihen.

Raivatessani tuulikaappia kaikesta tavarasta, tulin samalla lajitelleeksi nuorten naistemme villavaatteet pestäviin ja ei-pestäviin. Sama piti tehdä myös talvitakeille. Talvikenkien käsittelyn ymmärsin siirtää myöhemmäksi.

Tuulikaapin pienen hyllykön irrotin siksi (ei olisi tarvinnut), että aion maalata senkin muun väriseksi. Pesin siivouskomeron, koska jouduin seinien maalaamisen takia irrottamaan sen oven. Otin valokuvia tätä postausta varten.

Jouduin myös koskemaan sähköä sisältäviin juttuihin, jotka jostakin syystä aina vähän karmaisevat minua.
 
Kun laitoin kolmannessa pesukoneellisessa olleita tuulikaapin verhoja kuivumaan, olin maalausprojektin kanssa vasta alkutekijöissä.

Ryhdyin kiireellä vetämään maalarinteippiä kriittisiin, suojattaviin kohteisiin. Ja sitähän riittää: kahden oven karmit, neljän ikkunan puitteet, seinien ja katon rajat ja lattialistat. Katonrajaa teipatessani toivoin totisesti, että minulle olisi suotu pituutta muutama sentti lisää.
Tätä kirjoittaessani teipit ovat jo paikallaan, mutta edes maalipurkkia en ole vielä saanut avatuksi. Ja kello on jo kohta kaksi. 
 
Pakko kuitenkin hieman huokaista, syödä lounasta ja venytellä kipeytynyttä niskaa. Sitten aion (aion!) keskittyä itse asiaan, että saan valmista vielä tänään. Ensin juon kuitenkin vielä kahvit.

PS. Seinien väriksi valitsin murretun valkoisen, sävy Kookos.

8 kommenttia:

  1. Ihanan rehellinen kuvaus siitä, kuinka "simppeli" juttu maalausprojekti sitten loppujen lopuksi on :D

    VastaaPoista
  2. Juuri näin, MarikaH. Ja hölmöhän sitä on, kun keksii vielä lisäpuuhaa maalaamisen lisäksi.

    VastaaPoista
  3. Sisustushommissa mikään ei ole aivan simppeliä, ei edes seinän maalaaminen. Tutulta kuullostaa :))
    Mut kiva tuommottinen kunnon värinen ovi, vähän niinkuin irlannin ja englannin malliin.
    -Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen sanonut samaa tuosta oven väristä. Erityisesti muistan Irlannissa nähneeni toinen toistaan värikkäämpiä ovia. Värit tuovat iloa elämään!

      Poista
  4. JES! Kuulostaa niin tutulta! Ihanaa, taidan laittaa mieheni lukemaan tämän postauksen, jotta hän ymmärtää, että meitä "ketjureaktio"-ihmisiä on muitakin!
    Miltä näyttää uusi Kookoshuone =) ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, miehelle iltalukemista, niin ymmärtää edustamaamme ihmisryhmää. ;) Kiitos kysymästä, Pi Halla, Kookoshuone (hyvä nimi tuulikaapille) näyttää oikein hyvälle ja valoisalle. On syytäkin, sillä sen verran iso työ se loppujen lopuksi oli - mutta kannatti.

      Poista
  5. Siinä oli oikea tekemisen meininki ja tehty perusteellinen työ . Ei tule turhia kysymyksiä jälkeenpäin. Kelpaa kertoa, että tein sen itse omin käsin.

    VastaaPoista