Kunhan puuhastelen

Asumme keltaisessa puutalossa, jossa muuttaessamme oli marjapuuronpunainen ovi. "Persoonallinen, ja tuo jotenkin mieleen Huvikummun", tuumasin, kun olimme käyneet taloa katsomassa.

Persoonallinen talo jäi kuitenkin mieleemme muunkin kuin oven värin takia, joten muutimme taloon noin 16 vuotta sitten. Maalasin jossakin vaiheessa tuulikaapin vaaleanpunaiseksi. Kun perheessä on kolme tytärtä ja marjapuuronpunainen ulko-ovi, tuulikaapin sopi mielestäni hyvinkin olla vaaleanpunainen.

Sitten vaihtui samanlaisessa talossa asuva naapuri, jonka kanssa päätimme jossakin vaiheessa vaihtaa ovien värin - tällä kertaa siniseksi. Tuulikaappimme jäi kuitenkin vielä vuosien ajaksi vaaleanpunaiseksi.

Nyt on pieni aavistus, että joidenkin sisustusihmisten silmät saattavat viimeistään tässä vaiheessa pyörähtää ympäri kuin hedelmäpelissä. Hmm... myös lapset ovat jossakin vaiheessa lohduttaen todenneet, että kotimme on "silleen kodikas". Ihan tarkkaan ei kuitenkaan selvinnyt, mitä se loppujen lopuksi tarkoitti. Nekin, jotka eivät ole kotiamme nähneet, voivat tehdä omat johtopäätöksensä.

Sininen ovi ja vaaleanpunainen tuulikaappi -yhdistelmä ovat saaneet kelvata tähän saakka, kunnes tänään ollessani yksin kotona päätin ryhtyä maalaushommiin. Kello oli noin 8.30.

Tällä postauksella haluan kertoa, miten edustamani "ketjureaktio"-ihmistyyppi voi saada hyvin nopeasti kaaoksen aikaan. Tuulikaapin maalaamisen ei luulisi olevan kummoinenkaan juttu, eikä olekaan, jos keskittyy vain siihen.

Raivatessani tuulikaappia kaikesta tavarasta, tulin samalla lajitelleeksi nuorten naistemme villavaatteet pestäviin ja ei-pestäviin. Sama piti tehdä myös talvitakeille. Talvikenkien käsittelyn ymmärsin siirtää myöhemmäksi.


Tuulikaapin pienen hyllykön irrotin siksi (ei olisi tarvinnut), että aion maalata senkin muun väriseksi. Pesin siivouskomeron, koska jouduin seinien maalaamisen takia irrottamaan sen oven. Otin valokuvia tätä postausta varten.

Jouduin myös koskemaan sähköä sisältäviin juttuihin, jotka jostakin syystä aina vähän karmaisevat minua.

 

Kun laitoin kolmannessa pesukoneellisessa olleita tuulikaapin verhoja kuivumaan, olin maalausprojektin kanssa vasta alkutekijöissä.

Ryhdyin kiireellä vetämään maalarinteippiä kriittisiin, suojattaviin kohteisiin. Ja sitähän riittää: kahden oven karmit, neljän ikkunan puitteet, seinien ja katon rajat ja lattialistat. Katonrajaa teipatessani toivoin totisesti, että minulle olisi suotu pituutta muutama sentti lisää.

Tätä kirjoittaessani teipit ovat jo paikallaan, mutta edes maalipurkkia en ole vielä saanut avatuksi. Ja kello on jo kohta kaksi. 

 

Pakko kuitenkin hieman huokaista, syödä lounasta ja venytellä kipeytynyttä niskaa. Sitten aion (aion!) keskittyä itse asiaan, että saan valmista vielä tänään. Ensin juon kuitenkin vielä kahvit.

PS. Seinien väriksi valitsin murretun valkoisen, sävy Kookos.