Alla omenapuun

Sain eilen tilaisuuden käydä vanhojen omenapuiden leikkausopissa. Mukana opettelemassa olivat myös luokkaverini Tiina (joka otti myös valokuvat) sekä Tiia. Tiialla homma sujui meihin noviiseihin verrattuna mallikkaasti, sillä hän oli ollut opissa jo vuosi sitten.

Tällä vuosikymmeniä sitten perustetulla pihalla oli kuuden omenapuun lisäksi myös kaksi luumupuuta. Lisäksi oli useita marjapensaita. Pihan hyötypuutarha on varsin iso ja sato runsas, kun sitä pidetään kunnossa.

Pihan vanhojen puukäppyröiden  leikkaaminen oli valtuutettu viheralan yritykselle, jonka mukaan olimme päässeet harjoittelemaan. Perheen isäntä harmitteli, ettei hänellä ollut mahdollisuutta jäädä samalla oppimaan kanssamme.

Työkaluina meillä olivat oksasakset eli sekatöörit, kääntösaha, voimasakset sekä varrelliset oksasaha ja -leikkuri korkealla kasvavia oksia varten sekä tikkaat. Kaikkia välineitä tuli käytettyä päivän aikana.

Biologi-Johanna antoi meille puiden leikkaamisen pikakurssin.

Puun leikkaamiseen pitää olla tarpeeseen pohjautuva peruste. Vanhat puut leikataan varovasti, ja leikkaus ajoitetaan tarvittaessa useammalle vuodelle.

Puuta muotoillaan, jotta siitä kasvaa kaunis ja satoisa, ja jotta se kestää runsaankin sadon painon.

Puun tulee voida kasvaa ilmavasti. Sillä pitää olla riittävästi tilaa ja valoa. Sen takia mm. kilpailevat latvat ja vesiversot leikataan pois. Myös kuolleet, revenneet ja toisiaan hankaavat oksat poistetaan.


Vasemmalla näkyvä kuollut oksa sahattiin pois.

Näissä puissa vesiversoja oli runsaasti, mikä kieli puiden aikaisemmasta leikkaamisesta. Vesiversot ovat ohuita piiskoja, jotka sojottavat ylöspäin joko puun rungosta tai oksista. Ne leikattiin joko kokonaan tai esimerkiksi haaran kohdalta pois. 

Oksat tulee poistaa oikeaoppisesti. Näin taudeille ja tuholaisille alttiit haavapinnat jäisivät mahdollisimman pieniksi.

Hyvin yleinen virhe on, että leikkaamisen jälkeen puuhun on jäänyt tappimaisia oksantynkiä. Niitä näkyi näissäkin puissa.

Oksantyngät sahattiin pois.

Oksa poistetaan aina oksankauluksen eli rungon ja oksan yhtymäkohdassa olevan paksunnoksen kohdalta. Kun oksa on leikattu oikeasta kohdasta, on kasvilla kyky kasvattaa uutta kuorisolukkoa leikkaushaavan, ja muunkin kuorivaurion päälle. Tätä kuvaava termi on kylestyminen.

 

Omenapuiden leikkaus oli mielenkiintoista, ja ajoittain jopa akrobaattisen haasteellista korkeilla oksilla tai tikkailla keikkumista. Niska kipeytyi päivän aikana, koska katseen suunta oli lähes koko ajan yläilmoihin. Välillä pitikin muistaa venytellä.



Oppimispäiväksi sattui valikoitumaan vuodenaikaan nähden lämmin ja aurinkoinen maaliskuun maanantai. Kasvoihin tarttui väriä huomaamatta, eikä illalla tarvinnut houkutella unta.

Päivän saalis.

Vanhan omenapuun leikkaus (YLE Areena)