Kaunis kuin ruusu

Helleborus, jouluruusu, ei nimestään huolimatta olekaan ruusu, vaan leinikkikasveihin kuuluva kaunokainen. Kaunis, mutta myrkyllinen.

Tämä herkkä kukka sai minut eilen pysähtymään Kevätmessujen yhdellä lukuisista kukkien myyntipisteistä. Tungin itseni, reppuni ja kamerani tungoksen läpi, sillä minulle tuli välitön tarve ostaa kukka kotiini. Tungoksesta päätellen näin oli päättänyt muutama muukin täti-ihminen.

 

Naisia messuväestä näytti olevan selvä enemmistö. Ja näin meidän kesken: taimi- ja siemenkauppa kävi tosi kuumana. Hyvä niin!

 

Opiskelijan budjetille hieman hintava jouluruusu (15 euroa) sai vielä miettimään nanosekunnin ajan, ostanko vai enkö osta. Ostin kuin ostinkin, enkä kadu. Laskin kotona, että siinä on yhteensä 37 kukkaa, joista vasta kaksi on auennut täysin.

Jouluruusuni on Helleborus niger eli vaalea jouluruusu,
jonka sanotaan olevan erittäin myrkyllinen. 

Luin netistä ohjeita, miten tätä minulle uutta kukkatuttavuutta pitää hoitaa. Tarkoituksenani on nimittäin siirtää kukka säiden hieman lämmettyä ulos kasvamaan.

Sisällä jouluruusu pitää sijoittaa valoisaan, ja mieluiten viileään paikkaan. Näin olosuhteet muistuttavat edes vähän sen luonnollisia olosuhteita. Kukka kasvaa luonnonvaraisena vuoristoisilla seuduilla kivikoissa.

Sisätiloissa sen sanotaan kukkivan jopa 4 - 6 viikkoa eli pitkäaikainen ilo. Jouluruusun ei pidä antaa kuivua, eikä sitä tarvitse lannoittaa. Tähän mennessä kuulostaa hyvälle eli ei kovin vaivalloinen kukka.

 

Jouluruusun voi istuttaa heti pakkasten mentyä ulos puolivarjoisaan tai jopa varjoisaan paikkaan. Tasaisen kosteana pysyvä ravinteikas multa varmistaa hyvän kasvun. Talveksi juuriston voi peittää esimerkiksi havuilla.

Laitoin kotona nämä kaksi kaunotarta vierekkäin. Jotain samaa herkkyyttä niissä on, enkä osaisi päättää, kumpi olisi kauniimpi toista. Osaisitko sinä?

Phalaenopsis eli perhoskämmekkä.