perjantai 28. elokuuta 2015

Paahdoin sitten ruusukaalia

Heti alkuun esitän kainon toiveen: ilahtuisin kovasti kommenteista - sekä risuista että ruusuista! Rohkeasti vaan antamaan palautetta!

Sitten tämän päivän teemaan, joka on ruusukaali.
Olen kaaliruokien vannoutunut ystävä, ollut pienestä pitäen. Äitini tekemä kaalilaatikko oli pitkään ihan parasta, mutta nyt olemme itsekin löytäneet tämän herkkuruuan makuun "sitä jotakin".

Ruusukaali on kuitenkin ollut poikkeus sääntöön. En ole tähän mennessä edes kokeillut sen valmistamista, sillä en ole kertaakaan kokenut mitään kummoista makunautintoa ruusukaalia syödessäni. Maistellut toki olen, mutta yleensä ne ovat olleet vedessä keitettyjä, ei-oikein-miltään-maistuvia pieniä, vihreitä pettymyksiä.

Tänään en flunssani takia pääse syömään valmiiseen pöytään, joten päätin itsellekin yllätykseksi valmistaa ruusukaalia. Tein siitä uunissa paahdetun version seuraavasti:

Uunissa paahdettua ruusukaalia

400 g ruusukaalia
3 pientä tai yksi iso punasipuli
Parin pienen oksan verran timjamia
1 rkl pinjan, auringonkukan tai kurpitsan siemeniä
(Maustevoita, esimerkiksi valkosipuli)
1 - 2 ruokalusikallista balsamietikkaa
1 rkl oliiviöljyä
Suolaa

Ensin poistin ruusukaalien kannat ja halkaisin kaalit puoliksi. Kuorin ja halkaisin sipulit.
Säälittävän pienet sipulit ovat omaa satoa.
Melkein samaa kokoa kuin alkukesällä istuttaessani ne.
Pyöräytin pannulla kaalit, sipulit ja timjamit valkosipulilla maustetussa rasvalevitteessä, jota jääkaapista sattui löytymään.
Sekoitin balsamietikan ja oliiviöljyn keskenään. Lisäsin seokseen ruusukaalit, sipulit, timjamit ja pinjansiemenet. Huomasin jälkikäteen, että siemenet olisi voinut kuumentaa jo pannulla, mutta parempi myöhään... Lisäsin suolaa.

Paahdoin uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia.
Kaalit jäivät vähän pliisun värisiksi,
koska en nälältäni malttanut odottaa tarpeeksi.
Kokonaisuus maistui maukkaalle, mutta kaipaisi seurakseen jonkin lisukkeen, kuten esimerkiksi grillattua lihaa, kalaa tms. Myös esimerkiksi pekoni olisi voinut antaa ruualle viimeisen makusilauksen.

Balsamietikkaa oli sopivasti, ja se korosti kaalin muuten niin mietoa makua. Valkosipuli antoi mukavasti makua, kuten myös tuoksua keittiöön.

Kurkkukipua potevalle en ruokaa suosittele, sillä tämä perusteellista puremista vaativa kiinteä kaali ei tuntunut nielaistessa kovin miellyttävälle. Tulipahan sekin nyt todettua.

Suosittelen kuitenkin maistelemaan, sillä ainakin meidän ruokapöydässämme ruusukaali tullaan näkemään vastedeskin. Voisi kokeilla, onnistuisinko saamaan siitä hyvä keitettynä.
Hyvin näytti maistuneen.

6 kommenttia:

  1. ruusukaali on mielestäni hyvä lisuke kun liha tukemassa makua. Kaikkea on hyvä oppia syömään ja kokeilemaan eri valmistus menetelmiä. Vahingossa saattaa tulla sitten suosittu eväs. Tunnen pari ihmistä joiden herkku on ruusukaali höyrytettynä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää maistella ruusukaalia lihan kanssa. Muutkin ovat lisäksesi sitä kehuneet. Kiitos kommentista!

      Poista
  2. Olen myös kaalin ystävä, mutta todellakin ruusukaali on muodostanut poikkeuksen.
    Ollessani vuosikymmeniä sitten Englannissa kielikurssilla, isäntäperheessä tarjoiltiin joka ikinen ilta kylmiä, keitettyjä ja kitkeränmakuisia ruusukaaleja. Lopulta olin niin kyllästynyt niihin, että kun isäntäperheen silmä vältti, ruusukaalit päätyivät lautaselta paperilla vuorattuun taskuuni ja sieltä yläkerran WC-pyttyyn. Muistan vieläkin ruusukaalin maun, kuin se olisi ollut eilen. On uskomatonta, kuinka jokin haju, tuoksu tai maku voi vielä niin kauas ajassa taaksepäin.
    Ehkä nyt on kuitenkin korkea aika päästä tuosta "inhosta" eroon.
    Pistän reseptisi korvan taakse ja yritän tässä lähiaikoina yllättää perheen ja itseni.
    Kerron sitten, kuinka kävi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pi Halla, että jaoit kokemuksesi! :) Odotan mielenkiinnolla, miten kokeilusi kanssa kävi. Voit yllättyä positiivisesti!

      Poista