Olen pikkutytöstä asti ollut surkea käsitöissä. Alakouluni herttainen Helga-ope tuskaili kanssani, kun tämä vasuri yritti virkkaamalla saada patalappua aikaiseksi.
Siitä tuli paikoin niin tiukka, ettei edes valo paistanut läpi. Kyllä nauru purskahti ilmoille, kun sain kyseisen patalapun itselleni muutama vuosi sitten vanhempieni komeron kätköistä.
Ei näy valo läpi keskeltä, ei. |
Kaivattu hulavanne löytyi varastosta. Kalastajanlankaa komerosta. Matonkuteita kävin ostamassa Kierrätyskeskuksesta. Sitten hommiin.
Matonkuteet maksoivat yhteensä vain noin 5 euroa. |
Loimilanka toisensa perään kiinnittyi hulavanteen ympärille tasaisin välein - lähes yhtä seesteisissä tunnelmissa kuin ohjeen videossakin. Vain taustamusiikki puuttui.
Alku tuntuikin sujuvan kuin vanhalta matonkutojalta, mutta ohjeen kohdan 5 kanssa oli jo havaittavissa tulkintaongelmia.
5. "Kun alat kutoa, ujuta matonkuteen pää keskelle ja tee varovasti litteä solmu neljän loimilangan ympärille. Pujota kolmella ensimmäisellä kierroksella kude aina neljän langan ali ja yli kerrallaan, koska muuten keskustasta tulee helposti liian paksu ja muhkurainen. Ala kolmen kierroksen jälkeen pujottaa kude aina kahden langan ali ja yli kerrallaan. Jatka näin, kunnes loimilankojen välit alkavat tuntua pitkiltä. Jaa sitten langat niin, että kudot aina vain yhden langan ali ja yli. Muista edelleen käsitellä kahta yhteen vedettyä lankaa yhtenä, jotta loimilankoja on aina pariton määrä."
Tässa vaiheessa kaikki vielä hyvin. |
Myönnän, että loimilankojen kanssa taisi alkaa tulla pienehköiltä tuntuneita virheitä, vaikka olin tavannut ohjeen kymmeniä kertoja. Lisäksi tuli tuttu déjà-vu-ilmiö: huomasin kutoneeni aivan liian tiukkaa jälkeä, niin kuin lapsuuden patalapunkin kanssa.
Hulavanne alkoi vääntyä joka puolelta käppyrälle. Hätiin tulleen tyttäreni kanssa kiskoimme matonkuteita löysemmiksi molemmin puolin vannetta.
Tilanne tuntui helpottavan hieman, joten päätin jatkaa. Yritin tosissani olla kutomatta tiukkaa, mutta mikä on sitten sopivaa? Ilmeisesti kultaista keskitietä ei löytynyt, sillä vaikutti, että nyt aloin vastaavasti kutoa liian löysää. Vähäisiltä tuntuneet loimilankaongelmat tuntuivat tässä vaiheessa vähintään tuplaantuneen. Osa langoista oli tiukkoja kuin viulunkieli.
En edelleenkään luovuttanut, vaan jatkoin, kunnes olin kutonut matosta riittävän suuren.
Tässä vaiheessa olemme menossa ohjeen kohdassa 7. Siinä kehotetaan: "Leikkaa sitten yksi loimilankapari kerrallaan irti ja solmi langat yhteen kuteen reunaan kahdella solmulla. Tee sama kaikille loimilangoille."
Niin se karu totuus sitten paljastui, kun olin saksinut kireääkin kireämmiksi muuttuneet loimilangat sitoakseni ne kahdella solmulla maton reunaan.
En ollutkaan kutonut mattoa, vaan reunoistaan käppyrään vetäytyvän isohkon mikä-lie-pussin-tapaisen-näköisen.
Aina ei mene niin kuin Strömsössä, mutta kätevä emäntä ei kuitenkaan häkelly. Hän keksii kudelmalle uuden elämän. Jos se ei ole korin kantena, siitä voisi ommella tyynylle päällisen.
Huomaa myös koristerusetti. |
Luulen, että päädyn kuitenkin käyttämään sitä satulatuolin päällisenä. Lämmittää oikein mukavasti samalla, kun tässä kirjoitan.
Älä anna kokemukseni lannistaa, vaan kokeile itse. Tässä linkki ohjeeseen ja videoon: Hulavanteella kudottu matto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti