Kausityöläinen

Viimeinen näyttötutkinto "Palvelun tuotteistaminen" tuli suoritettua viime viikolla. Hyvin meni, ja olo oli sen jälkeen sietämättömän kevyt, suorastaan onnellinen.

Parin vuoden opinnot ja kahdeksan näyttötutkintoa takana. Nyt sitten odotellaan kesäkuun puolella annettavaa viherrakentaja-artesaanin tutkintotodistusta. Jihuu!

Olen myös iloinen siitä, että minulle on tiedossa alan töitä tulevana kautena. Ja meillä Suomessa se tarkoittaa karkeasti sanoen noin puolta vuotta eli kautta, jolloin maa on sula ja lumeton.

Mitä kausityön jälkeen tapahtuu, on vielä kysymysmerkki. Luotan jälleen kerran siihen, että asioilla on tapana järjestyä.

Olen joka tapauksessa erittäin tyytyväinen, että työllistyn alan hommiin saman tien. Samalla näen, mihin entisen toimistotyöläisen rahkeet riittävät. Työ on fyysisesti rankkaa, mutta into oppia ja motivaatio ovat kovat.

Eilen sain kotipihan hommissa muistutuksen, että työskentelyolosuhteet eivät välttämättä vastaa sitä unelmaa, mikä alaan liitetään. Aurinko ei näyttäytynyt koko päivänä, harmaat pilvet roikkuivat sitkeästi alhaalla ja vettä satoi kaatamalla. 

 

Ei auttanut kuitenkaan ryhtyä prinsessaksi. Olimme nimittäin vuokranneet mieheni kanssa peräkärryn, jolla ehdimme hakea kaksi lastia multaa sekä kuorikatetta. Hyvistä varustuksista huolimatta jouduin kolmeen otteeseen vaihtamaan välillä kuivaa vaatetta päälle. Sellaiseen ei työmaalla välttämättä ole mahdollisuutta.

Mutta toisaalta. Tämän työn suola on, että saat tehdä töitä ulkona, nähdä kättesi jäljet saman tien ja oppia koko ajan uutta; sekä viherrakentamisesta että kasveista.

 

Bonuksena tulee vielä se, ettei tarvitse lähteä erikseen lenkille tai houkutella illalla unta. Entisenä sisätyöläisenä näin ei ollut. Tosin silloin oli huomattavasti vähemmän mustelmia. 

 

Kuvat on otettu viime kesän ja syksyn työssäoppimisjaksoilta.