Rosmariinikeksit

Lauantain aamulämpötila näytti noin viittä pakkasastetta eli yöllä oli täytynyt olla melkoisen kylmää. Nurmen pinta hohti hopeisena, kun aamun ensimmäiset auringonsäteet osuivat siihen. Myös alppiruusun lehdet olivat käpertyneet sykkyrälle, pakkaselta suojautuakseen.

Aamun lehteä hakiessa muistin, että ulkona ruukussa on hieman rosmariinia ja timjamia. Onneksi pakkasyö ei ollut palelluttanut niitä. Mietin, että ehkä saisin yrtit talvehtimaan varastossamme, jossa on talvellakin pieni lämpötila päällä.

Rosmariini on yksi niistä yrteistä, jonka hienostunutta tuoksua voisin haistella loputtomiin. Ihana mauste esimerkiksi lampaan lihan kanssa! Onnekkailla eteläeurooppalaisilla rosmariinia kasvaa jopa pensasaitoina!

Koska tämä ihana yrtti näin lauantaiaamusta putkahti mieleeni, päätin käyttää sitä hyviksi havaittuihin Rosmariinikekseihin. Nämä rapeat keksit maistuvat hyvin esimerkiksi juustojen kera, tai keiton lisukkeina.

Volyymit kaakkoon! Meillä leivotaan.

 





Tuoksu alkaa jo tulla uunista!

Resepti on kulkenut Rakkaimmat reseptini -kirjan välissä joitakin vuosia, mutta en muista, mistä lehdestä sen aikanaan olen ottanut talteen.

Tässä käyttöösi tämä varsin helppotekoinen keksiresepti:

Rosmariinikeksit

 

Kaksi pellillistä.

 

100 g voita

1,5 dl ruisjauhoja

1,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

3/4 tl suolaa

2 tl tuoretta rosmariinia hienonnettuna (itse laitan enemmän makua antamaan)

2-3 rkl kylmää vettä

(pinnalle suolahiutaleita)

 

Kuutioi kylmä voi kulhoon.

 

Lisää jauhot, leivinjauhe, suola ja rosmariini. Sekoita aineet murumaiseksi.

 

Lisää kylmä vesi ja sekoita taikinaksi. Sekoita mahdollisimman vähän.

 

Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

 

Kaada taikina jauhotetulle leivinpöydälle. Ripottele pintaan jauhoja ja kauli ohueksi levyksi.

 

Painele muotilla taikinasta ympyröitä tai muita kuvioita. Siirrä pellille leivinpaperin päälle, pistele ja ripottele halutessasi pinnalle suolahiutaleita. Paista uunin keski- tai ylätasossa noin 10 minuuttia.

 

Syyslomalla tuntuu virtaa riittävän, joten leipomishetken jälkeen oli hyvä piipahtaa vielä sienimetsässä, auringon jo vähän lämmittäessä. Eipä taaskaan tullut mitään supersaalista, mutta saatiin sentään jotakin. 

Hmm... Sienistähän voisi tehdä keiton ja nauttia sitä keksien kanssa. Ei pöllömpi idea!