tiistai 14. lokakuuta 2014

Mene metsään

Sain alkusyksystä ystävältäni Muumi-kortin, jonka mukaan

Tärkeintä elämässä on
puutarhanhoito.
 
Eikä sekään ole niin
kovin tärkeää.

 
Viisaita sanoja Muumeilta, jälleen kerran. Kun nenä on tukossa ja pihahommissa kipeytynyt käsi vaivaa, ei mikään muu tunnu olevan Viherhattutädillekään niin tärkeää kuin saada oloonsa hieman helpotusta.

Menenpä siis metsään! Toiveissa on saada samalla kerättyä hieman suppilovahveroita, joita kuulemma on tänä syksynä riittämiin.

Suuntaan lähimetsään, jonne pääsen suoraan kotiportiltamme. Kiertelen ja kaartelen tutut ja vähän vieraammat paikat, mutta en löydä ainoatakaan suppilovahveroa. Uskomatonta!

Kun olen palannut kierrokseltani melkein kotiin, löydän ensimmäiset sienet. Olkoonkin pieniä, niin talteenhan ne on otettava. Nyt pätevät viidakon lait, eikä kaverille jätetä.
Kotiin palattuani totean, että hengitys kulkee jälleen (taskussa 7 niistettyä nenäliinaa) - kiitos hapekkaan ja kostean ilman! Sienet nakkaan maistuvaksi höysteeksi kasvissosekeittoon, joka mukavasti lämmittää metsäpatikoinnin jälkeen.
Huomenna alkavat koulussa teoriaopinnot - aiheena vesirakentaminen. Odotan mielenkiinnolla, mitä on tulossa. 
 
Takana on kesän ja alkusyksyn aikana kerätyt 19 opintoviikkoa työssäoppimista. Enää yksi työssäoppimisviikko edessä ennen valmistumista keväällä 2015. Jeeee!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti