lauantai 4. lokakuuta 2014

Unelma omasta lehmästä

Niin kai se on. Jos ei itse ymmärrä hiljentää tahtia ja levätä, niin sitten elimistö pakottaa. Koko kulunut kesä on ollut fyysisesti kohtuullisen rankka kokemus, eikä vapaa-aikanakaan ole kauheasti ymmärtänyt laiskotella.

Nyt sitten iski syysflunssa. Lepäämisen ja palautumisen merkitys on hyvä muistaa jatkossa, jos meininki tehdä töitä tällä alalla.

Ei muuta kuin peitto korviin ja pitsilakanoiden alle pötköttelemään.
Tässä pötkötellessä voisin samalla miettiä listaa tekemättömistä töistä, mutta se tekee voinnin entistä väsyneemmäksi.

Sen sijaan ajattelin piristää oloani muistelemalla lehmää, jonka näin taannoisella matkallani. Tosin ymmärsin vasta jälkikäteen, että minun olisi pitänyt ihailun sijaan ostaa lehmä.

Kaikesta näki, että tässä on lehmä minua varten!
 Nyt minulla on sitten unelma omasta lehmästä. Ehkäpä vielä jonakin päivänä saan sen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti