Pitäis sitä ja pitäis tätä. Ihan kaikkea taas pitäis, muttei viitsis eikä huvittais. Siis pitäis tehdä sellaisia juttuja (= askareita, töitä), joita on omassa päässään loma-ajan tekemisiksi kehitellyt.
Lasten kasvettua ja käytettävissä olevan ajan näin lisäännyttyä, myös saamattomuus, tai sitten joutenolosta nautiskelu, on tuntunut lisääntyvän samassa suhteessa. Kaikkea pitäis, muttei välttämättä tarvii - ainakaan just nyt. Ainakaan sellaista, missä ei henkiä menetetä. Eihän tarvii?
Mutta annas olla, kun saat tehtyä jotakin, mitä olit suunnitellut! Sitä hyvän olon tunnetta, kun on yksi suunniteltu työ taas tehty. Kuten tänään jääkaapin pesu. Siinä taas parhaimmillaan kulminoitui se, mikä opiskelemassani ammatissakin: nähdä kättensä jäljet. Ei se sen ihmeellisempi juttu ole.
Tekemisestä pitää myös palkita itsensä - ja minulla se on kupillinen kahvia, sanomalehti, ja mielellään joku pikkuherkku. Ihan paras hetki!
 |
| Kahvi porisee. |
 |
Maitokahvi ja herkut: manchegolla päällystetty oliivileipä
ja ihan pikkuriikkisen suklaata. |
Jääkaapista puheenollen. Jos sieltä sattumoisin löytyy porkkanoita, joiden parasta ennen -päiväys alkaa olla käsillä tai jopa mennyt, tee näin: kuori porkkanat, leikkaa molemmat päät, suikaloi (halutessasi), pane porkkanat astiaan, jossa vähän vettä (ja jossa mintunlehtiä, jos sattuu olemaan) ja laita astia jääkaappiin.
Saat mehukkaita, rapeita ja maukkaita porkkanoita, jotka ainakin meillä häviävät nopeasti parempiin suihin. Jos et usko, kokeile.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti