Tässä kauniissa metsässä olin ollut aikaisemminkin. En lakkaa ihailemasta metsän pehmeän sammaleista pintaa. Siellä on paljon kiviä, mutta ei yhtään sellaista, jonka päällä ei kasvaisi ainakin vähän sammalta.
Siinä kävellessäni vihreyden keskellä tuli mieleeni runo "Metsän seinä on vain vihreä ovi". Se on yksi Risto Rasan esikoiskokoelman runoista.
Sain Rasan kirjan vanhemmiltani joululahjaksi ollessani teini-ikäinen, jolloin sekä luin että kirjoittelin itsekin runoja. Puhutaan 1970-luvusta eli paljon on sammalta kasvanut tässäkin metsässä siitä ajasta tähän hetkeen.
Kotiin palattuani löysin kuin löysinkin kirjan kirjahyllystämme! Sen sivut olivat jo kellastuneet, yksi repeytynytkin ja teipillä paikattu. Joihinkin runoihin olin piirtänyt kuvankin. Muistan, että teini-ikäisen antaumuksella ja herkkyydellä luin Risto Rasan runot moneen kertaan. Moni runoista liittyy luontoon. Rasaa kuvataankin osuvasti luontolyyrikoksi.
Runot puhuttelivat silloin, ja ne puhuttelevat yhä. Tässä luettavaksesi muutama runo kirjasta "Metsän seinä on vain vihreä ovi" (Otava, 1974):
Metsän seinä
on vain vihreä ovi
josta valo
ohjaa ystävänsä.
Olen tässä
suuren tähden alla.
Ja auringon availlessa
luukkujaan
ruoho lainehtii.
Todella upeita kuvia! Ja aivan hurmaava runo, sopii täydellisesti kuviin ☺
VastaaPoistaKiitos palautteesta, joka aina ilahduttaa. Risto Rasan runot ovat hienoja ja herkkiä. Pidän niistä edelleen.
Poista