sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Yleismies Jantunen

Blogini Tietoja minusta -osiossa olen luvannut kirjoittaa, millainen työssäoppija olen. Neljän yhtenäisen työssäoppimisviikon jälkeen minulla on jo näkemystä siitä, joten lupauksen lunastamisen aika on nyt.

Nopeasti kiteytettynä tällä hetkellä ovat päällimäisinä tuntemuksina seuraavat:
  • en ole työryhmässä ihan penaalin terävin kynä ja
  • olen työmaalla kuin norsu posliinikaupassa.

Ei penaalin terävin kynä

Niin kauan näyttää työmaalla menevän hyvin, kun voin tuudittautua olemaan työssäoppija, jonka ei vielä tarvitsekaan tietää ihan kaikkea. Hyvillä mielin voin ainakin tämän kesän kysellä kaikenlaista, kasveista viherrakentamiseen tai työn lomassa vain huokaillen ihailla kaikkea näkemääni.

Voin ihailla pihojen kauniita suihkulähteitä
... tai kukkaloistoa.
Mutta annas olla, kun pitää alkaa mitata laattojen kaatoja, pohtia ladontamalleja tai lukumääriä, portaiden korkeuksia, kasvien nimiä tai ratkaista joku yllättävä pulma.
Onko oikea korkeus, laatat vaaterissa jne.?
Yritystä kyllä on, mutta hetken päästä silmät jo pyörivät kuin hedelmäpelissä ja tekisi mieli heittää pyyhe kehään saman tien. Kun muut ovat jo ratkaisseet asian tai vielä pohtivat ongelmaa, minä mielelläni jatkaisin siitä, missä aita on matalin.
Näinkö?

Norsuna posliinikaupassa

Ihan oma lukunsa on työmaalla liikkuminen, kun samanaikaisesti pitäisi ottaa työturvallisuus huomioon.

Kuvittele esimerkiksi tällainen tilanne: Jaloissa on kömpelöt turvakengät, päällä tämän kesän suosikkiasu eli sadevaatteet ja samanaikaisesti yrität puikkelehtia pienillä kulkuväylillä työntäen painavaa kottikärryä ylämäkeen ja väistelet betonilaattapinoja, linjalankoja ja muita työntekijöitä.

Kyllä siinä tällainen pienempikin ihminen on kokenut olevansa kuin norsu posliinikaupassa.
Esterata.

Ira ja Nora ovat tottuneita tekijöitä sekä työmaalla että työnohjaajina.
Kokeneemmat ovat lohduttaneet, että vastaavia kokemuksia on joillakin muillakin (ei siis kaikilla?) työssäoppijoilla. Täytynee uskoa ja samalla hokea mantraa, että työ tekijäänsä opettaa.

Leikki leikkinä, eikä tässä luovuttamassa olla! Päinvastoin. Yrittämisen, kokeilemisen ja oppimisen haluja riittää. Taitojen puolesta koen tällä hetkellä onnistumista työmaan yleismiehenä. Sellaisena penaalin terävimpänä yleismies Jantusena, joka tekee, mitä pyydetään.

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitti, kamu! Sinulle myös - tsemppiä me tarvitaan!

      Poista
  2. Tsemppiä lienee riittänyt, koska juttua tulee koko ajan erilaisista työssäoppimisen kohteista pitkin kesää. Onko näin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juttua tulee, koska tsemppiä riittää. Juuri näin! =) Opiksi otetaan ja sitten taas mennään eteenpäin.

      Poista