Hei, me kitketään!

Kaksi työssäoppimisviikkoa on nyt takana, ja tieto ja ymmärrys opiskelemastani ammatista lisääntyvät koko ajan.

Muutama työssäoppimispäivä on sujunut kitkentähommissa; joko yksityis- tai kerrostalopihoissa.

Mikäs näissä maisemissa on kitkiessä! Kuva viime viikolta, kun vielä paistoi aurinko.

Rikkakasveja kertyy parhaimmillaan päivän aikana useita säkkejä, jotka viedään Sortti-asemalle viimeistään silloin, kun pakettiauto on täynnä.

Tänään kitkimme koko päivän pensasrivistöstä lähinnä kortetta, joka tuntui ajoittain villiintyneen varsin hurjaan kasvuun. Meitä oli vesisateessa neljä henkilöä kitkemässä (itkemässä) kortetta pois, mutta kukaan ei saanut sitä kokonaan irti juurineen.

Pensasalue oli niin laaja, ettemme edes saaneet sitä tänään siivottua kokonaan. Siellä rikkaruohot varmasti odottavat seuraavaa käyntiä. Ehkä osa on jo lähtenyt uuteen kasvuun.

Kukin tekee työtä omalla tyylillään, itselle sopivilla välineillä.

Kitkentähommat ovat melko puuduttavia - lähinnä fyysisesti. Illalla lihakset muistuttavat, että on tullut kykittyä samassa asennossa pitkä tovi.  Juu, pitäisi venytellä, mutta sehän unohtuu.

Tässä ollaan polvillaan, välillä pyllistellään seisaallaan.

Kortteet ovat ympäröineet pensaat.

Kuorikate on jo saatu osittain esiin pensaiden alta.

Kitkiessä on mm. se hyvä puoli, että tulee samalla ammennettua puutarhureilta hyvää tietoa erilaisista kasveista. Juttua ja erilaista kokemustenvaihtoa riittää! Ja säällähän ei ole väliä, sillä releet ovat sen mukaiset.