Keskikesän juhla tuli vietettyä vaihtelevassa säässä, upeissa puitteissa. Olimme ystäviemme "mökillä" meren äärellä.
Mökki, jota kutsuisin mieluummin huvilaksi, on ollut ystävämme perheen käytössä vuodesta 1938 alkaen. Kaikesta näkee, että kunnioitettavan ikäistä talovanhusta sekä upeaa puutarhaa on vaalittu huolella ja rakkaudella.
|
Ylväs talovanhus. |
|
Maisema meren suuntaan. Raput vievät saunalle. |
|
Emännän keräämä juhannuskimppu. Talon sisustus on tyylikäs. |
|
Sade huuhteli kuistin ikkunoita vähän väliä. |
|
Valtavan kokoiset alppiruusuryhmät kukkivat vielä runsaina. |
|
Upeasti kukkiva Haminalahden ruusu löytyy jatkossa myös omalta pihaltamme. |
|
Ahomansikat pilkottivat kukkien seasta. |
|
Iso nurmikenttä, mahtavat perennapenkit ja vanhoja puita |
|
Ennen lähtöhetkeä sain kaivella kasveja kotiin vietäväksi. |
|
Hmmm... mitäs kasveja vielä kehtaisi ottaa mukaan? |
Kotiin saavuttua tuntui kuin olisi ollut aikamatkalla. Vanha puutarha ja miljöö lumosivat jälleen kerran.
Huomenna alkaa taas arki ja työssäoppiminen. Tosin paluun arkeen voi sanoa olevan suhteellisen pehmeä, sillä pääsenhän töissäkin nauttimaan ihanista pihoista!
Kaunista ja arvokasta, mutta työn täyteistä aikoinaan, kun huvila ja puutarha on perustettu. Asiathan kehittyvä vuosi vuodelta, joten tekeminen jatkuu. Hienoa kun tekimisille annetaan arvoa.
VastaaPoistaJa tässä puutarhassa ja talossa vanhaa osataan todellakin arvostaa. Ja sehän näkyy - niin ulkona kuin sisälläkin!
Poista