lauantai 16. elokuuta 2014

Hikitreenit

Yritin hikeä valuen pysyä mukana, kun varsin hyväkuntoinen työparini kirmaili jyrkkää rinnettä ylös ja alas. Kun päivän jälkeen raahauduin kotiin, ei hetkeen tarvinnut tehdä muuta kuin tasoitella hengitystä. 

Avataanpa vähän, mistä on kyse. Piha, jolla tällä hetkellä olen harjoittelemassa, päättyy takapihan osalta jyrkkään ja kohtuullisen pitkään rinteeseen. Rinteessä on erikokoista kiveä, mursketta, hiekkaa, multaa, puun juurta ja kasvin tynkää. Varsin ikävän näköinen rinne, jossa oli lisäksi haasteellista liikkua.
Tältä rinne näytti ennen kookosmaton asennusta.
Rinteeseen oli suunniteltu asennettavaksi kookosmatto, joka sitoo ja peittää maa-aineksen. Matto maatuu muutamien vuosien sisällä - kuivilla paikoilla maatuminen voi kestää pidempäänkin.

Matto toimitettiin rullina, jotka näyttivät kevyemmiltä kuin todellisuudessa olivat. Sen sain hyvin nopeasti huomata. Onneksi asennuspäivänä ei satanut kuin vähän, sillä märkänä maton asentaminen olisi ollut tuplasti raskaampaa.
Kookosmaton alla on maatuva muovi.
Ensimmäiset vuodat levitimme rinteeseen niin, että päästimme rullan kierimään rinnettä alas. Näin tehden saimme leikattua vuodan sopivan mittaiseksi. Onneksi rulla sentään pysähtyi järkevän matkan päähän, eikä lähtenyt holtittomasti kierimään pöpelikköön. Rulla piti kuitenkin raahata sen jälkeen alhaalta ylös. Tässä vaiheessa hiki jo tippui nenän päästä ja valui selkää pitkin.

Matto kiinnitettiin maahan metallisilla kiinnikkeillä, jotka naputeltiin tarvittaessa paikoilleen kumivasaran avulla. Rinnettä könytessä olivat reisilihakset ja tasapaino koetuksella.
Kun rinne oli kokonaan peitelty matolla, sen päälle laitettiin vielä kuorikate. Kaverini heitteli kuorikatteen ylhäältä alas, ja minä levitin sitä rinteen alaosassa. Tässä vaiheessa myös kaverini sanoi, että hikeä pukkaa. Töitä olimme tehneet jo useamman tunnin.
Maton alareunan rajasimme tontilla olevilla kivillä.
Kun kuorikatekin oli levitetty, tasasimme vielä rinteen yläpuoliset multakasat. Rinteen yläreunaan istutetaan villiviiniä, joka vähitellen kasvaa rinnettä alas peittäen sen. Lisäksi multa-alueelle istutetaan pensasaita sekä nurmikkoa.

Alla kuvat valmiista rinteestä katsottuna molempiin suuntiin.

Vaikka päivä oli ollut työntäyteinen ja fyysisesti raskas, oli ilo päivän päätteeksi todeta: "Hyvä me"!

4 kommenttia:

  1. Kurahousuhommaa...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu... ihan kurahousuhommaahan tämä - jos mikä.

      Poista
  2. No enpä ole moisesta matosta ennen kuullut, mutta opinpahan taas uutta Viherhattutädiltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ilo oppia uutta ja vielä enemmän tuo iloa, jos voi jakaa oppinsa muidenkin hyödyksi. =)

      Poista