torstai 17. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen rauhoittaa mielen

Koulureppu on nyt ripustettu hetkeksi naulakkoon odottamaan pääsiäisen jälkeistä elämää. Koulun kautta tullut asiakastyö polkaistiin eilen vauhtiin ja jatkuu jälleen tiistaina. Työryhmämme sai tehtäväkseen uusia pihan rinteeseen tehdyt luonnonkivimuurit, jotka ovat alkaneet vähitellen sortua. Mielenkiintoinen työ, josta kirjoitan tuonnempana lisää.

Nyt on aika rauhoittua viettämään pääsiäistä, joka perheessämme on tarkoittanut joutenolon lisäksi keväisiä pihatöitä ja kevyempien vaatteiden ja kenkien kaivamista esille – säiden salliessa.
Puput ja pääsiäinen, lyömätön yhdistelmä.

Sääennuste lupaa lämpenevää ainakin sunnuntaiksi, joten sille päivälle on selvät askelkuviot. Ulos ja pihaa rapsuttamaan!
Narsissit kukoistavat, säässä kuin säässä.
Pikakierros pihalla näyttää todeksi sen, että kevät on tulossa vääjäämättä. Tunnen joka kevät samanlaista pakahduttavaa onnentunnetta, kun näen ensimmäisten kasvien kasvaneen tai silmujen auenneen.
Sinivuokot pilkistävät kuivien lehtien seasta.
Muutama vesipisara tekee vain hyvää.
Kasvaa, kasvaa, että päästään tekemään raparperipiirakkaa!
Ensimmäisten joukossa: päivänlilja.

Tässä vaiheessa kevättä on vielä mahdollista ihmetellä ja tutkia lähes jokaista kasvia erikseen, kunnes auringon lämpö on saanut luonnon täysin puhkeamaan kukkaan. Ja hei. Saan nyt nautiskella tästä kaikesta työn lomassa; ensin koulun asiakastöissä, sitten työssäoppimispaikassa.
 
Siitä syntyy sitä Silmien tuiketta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti