Kyllä kutkuttaa mieltä iloisesti, ja suu menee hymyyn, kun joku ilahduttaa – pyyteettömästi. Näin kävi minulle, kun luokkakaverini kantoi minulle aamulla kouluun kassillisen tulppaaneita sipuleineen.
Mistä moinen? Kaveri muisti ystävällisesti minua, koska minulla kävi alkuviikosta hieman huono tuuri. En
nimittäin päässyt maanantaina flunssani takia purkamaan Kevätmessuja,
joita olin ollut osaltani rakentamassa ja messuvieraana ihailemassa (Koe keväinen suurtapahtuma!). Ihan täysin ympyrä ei
siis sulkeutunut tämän kokemuksen osalta, ainakaan tällä kertaa.
Messujen rakentamiseen ja purkamiseen osallistuneet saivat luvan ottaa mukaansa Garden Party –alueelle istutettuja tulppaaneita, joiden
mahtavat kukat ja väriloisto olivat messuilla ilahduttaneet yleisöä neljänä
päivänä. Mikä sen mieleisempi korvaus viheralan opiskelijoille!
Nyt tuumasta toimeen, puutarhahanskat käteen ja tulppaaneita
istuttamaan! Mustarastaan laulun säestyksellä ja auringon lämmittäessä. Eiköhän se flunssakin lähde tästä paranemaan.
Kiitos kiitoksista =) Jaettu ilo on moninkertainen ilo!
VastaaPoistaParahin, Pi Halla! Juuri näin, olet oikeassa! Ehkä voin vastavuoroisesti joskus tehdä vastapalveluksen ja ilahduttaa siten sinua. =D
Poista