Silmien tuiketta

"Kutsumustyössään olevalla ihmisellä on asioihin pienen lapsen kaltainen innostus. Hänen silmissään on syvän antautumisen valo."

Vierastan sanaa kutsumus, mutta YLE Uutisten artikkeliin haastateltu filosofian tohtori Lauri Järvilehto määrittelee kutsumuksen osuvasti: ”Yhdellä ihmisellä on monta mahdollisuutta toteuttaa kutsumustaan. Se on tapa tehdä asioita arjessa. Jos pitää esiintymisestä, voi kokea kutsumusta esimerkiksi opettajana, ei tarvitse aina olla näyttelijä. Ihminen voi tehdä työtä jollain alalla ja kokea kutsumusta harrastuksessaan.”

Näin minäkin toimin ennen ”suurta, henkilökohtaista muutosta” eli opintojen aloittamista. Tein (tunnollisesti, jos minulta kysytään) työtä, mutta kutsumus oli harrastuksissa. Harrastuksissa, jotka ovat aina liittyneet konkretiaan ja käden taitoihin. Sieltä se silmien syvän antautumisen valo ja tekemisen palo tulivat.

Liekö sitten sattumaa vai johdatusta, mutta nyt olen opiskelemassa käden taitojen alalle. Minulle on sanottu, että uusi elämänvaihe näkyy ulospäin – juuri silmien tuikkeena ja innostuksena. Olen siitä erittäin iloinen.

Sen enempää filosofoimatta kannustankin Lauri Järvilehdon lailla itsetutkiskeluun: ”Täytyy selvittää, missä oma intohimo on, mikä on minun mielestäni siistiä, ja kuinka voin palvella toisia ihmisiä intohimoni kautta.” Se vaiva kannattaa.