Sunnuntain 30.3.2014 Helsingin Sanomissa oli hyviä tuntemuksia
herättävä julkaisu:
Anne Karuvuoren Nyt se vihdoin alkaa! Artikkelissa pohditaan, mikä puutarhassa elvyttää ja mikä
merkitys luonnolla on meille.
Anne Karuvuori on haastatellut artikkeliinsa puutarhatieteen
dosentti
Erja Rappea Helsingin yliopistosta. Rappe sanoo: ”
Tutkitusti kasvimaan ja kukkapenkkien
kuopsutus rauhoittaa ja saa ihmisen tuntemaan itsensä levänneeksi, iloisemmaksi
ja terveemmäksi.” Hän jatkaa: "Luultavasti vihreä ympäristö ja kasvien
kanssa ahertaminen antavat meille vahvan kokemuksen olemassaolosta.”
Lisäksi artikkelissa sanotaan:
"
Ihmislaji on
elänyt koko pitkän historiansa vuorovaikutuksessa luonnon kanssa.
Vaikka olisimme nyt kuinka urbaaneja tahansa, luonto
on perimmäinen ympäristömme.Aivomme osaavat lukea luontoa ja tunnistavat
edelleen sen värit ja elementit harmoniana."
Ei siis ihme, että puutarha, luonto ja kosketus maaperään saavat
meidät useimmat syttymään! Luonto ottaa meidät vastaan sellaisina kuin olemme, ja aina
se myös antaa meille jotakin.
Minulle puutarha ja luonnossa erityisesti metsä merkitsevät mullan tuoksua,
kasvun ihmettä, hiljaisuutta, värejä ja niistä kumpuavaa hyvää mieltä. Luonnossa saan
ammennettua hyvää oloa myös fyysisesti.
Aikamoinen paketti, jota näin keski-ikäisenä ja elämän tarkoitusta pohtivana on oppinut erityisesti kunnioittamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti