Oikomishoitoa

Viimeksi mietiskelin, jääköhän Vanhan miehen hampaat –porrasharjoitus viimeiseksi. Ei jäänyt, sillä heti seuraavana päivänä saimme uuden tilaisuuden.

Puistosaliin saavuttuamme portaat nököttivät paikallaan yhtä säälittävinä kuin ne olivat tehdessämme. Nuorisopuolen ope kävi vielä kääntämässä veistä haavoissamme ja kysyi, tiedämmekö, mikä niissä oli mennyt pieleen. "Tiedämme.", toistimme kuin paviaanit. "Betonia ja luonnonkiveä ei saa yhdistää keskenään." Hymyillen hän totesi opin menneen perille. Hmph - no, tietenkin tämä oppi ainakin on mennyt perille!


Matkalla oikomishoitoon.

Suomalainen sisu nosti nyt päätään, sillä arvasimme muutaman muunkin käyneen virnistelemässä työllemme. Tämän alan opiskelijalle on kunnia-asia päästää käsistään vain hyvin tehtyjä töitä!

Niinpä meidänkin vanha miehemme pääsisi kunnon oikomishoitoon, ja hampaista tehtäisiin entistä ehommat! Materiaalivalinnassa pitäydyimme pelkästään kauniissa, graniittisissa paasikivissä ja noppakivissä.

Ensimmäinen askelma alkaa muodostua.

Ja toinen seuraa perässä.

Ahkeroimme posket punaisina, että saisimme portaat vihdoinkin valmiiksi. Ope tuli arvioimaan työmme, joten kiireellä lakaisimme ylimääräiset hiekat pois. Vähän portaat jäivät paikoitellen hiekasta kosteiksi, mutta eiköhän kuva siitä huolimatta puhu puolestaan: kelpaa vanhan miehen taas hymyillä!

Näihin portaisiin oli opekin tyytyväinen.

 



Iloisella mielellä koulusta kukkakaupan kautta kotiin!