Kun lamppu syttyy

Oman pihan suunnitteluharjoitukset näyttötutkintoa varten jatkuvat. Olen hakenut tietoa ja inspiraatiota sekä kirjallisuudesta, lehdistä että netistä ja tullut siihen tulokseen, että tietoa kyllä on, mutta ehkä vähän liikaakin.

Suunnitelmani kaipasivat kuitenkin infoähkyn sijaan inspiraatiota, lampun syttymistä, ahaa-elämystä - mutta se antoi odottaa itseään.

Lampun syttymistä odotellessa.

14 + 1

Suunnitelmani sai onnekseni tammi-helmikuun vaihteessa kaipaamani piristysruiskeen. Saimme nimittäin naapurimme kanssa pitkällisen prosessin jälkeen 14 suuren haavan ja yhden koivun kaatoluvat. ”Kuoharin paikka”, sanon minä, kunhan puut on kaadettu maaliskuun alussa.

Siispä adios, varjoisa piha ja tervetuloa aurinko ja valo!

 

Mm. nämä haavat saavat kohta kyytiä!

Tieto valon lisääntymisestä siivitti minut miettimään mm. perennapenkkien istutuksia uusiksi. Eikä hankintalistalla ole vain uusia kasveja, vaan myös nykyisten siirtelyä, varjosta valoon tai toisin päin. Ajatus tuo hikikarpalot omalle, saati puolison, otsalle.

 

Vihdoin saamme varjon väistyttyä ehkä jopa nurmikonkin kasvamaan. Nykyinen nurmikkomme on ollut lähinnä vitsi, sillä sitä ei ole. On vain pehmeä sammal, joka tuntuu jalkojen alla ihan mukavalle. Näin olemme vuosia lohduttautuneet.

 

Muodoilla on väliä 

Oma pihamme on lättänä ja suorakaiteen muotoinen. Voisi hyvinkin pihasuunnnitelmien osalta toimia esimerkkinä, miten pihaa ei pidä tehdä. On toki paljon säilytettävääkin, mutta suunnitelmani takaavat, että pysymme siitä huolimatta sopivan puuhakkaina. 

 

Uutta puhtia suunnitelmiin sain, kun oivalsin, että puutarhassa voi leikitellä muodoilla. Turvallisilta, mutta yksitoikkoisilta tuntuvien suorakaiteen ja neliön sijaan pihasuunnitelma voi perustua myös pyöreisiin muotoihin. Tai sopivasti kulmikkaiden ja pyöreiden muotojen sekoitukseen, sanovat alan opukset. 

 

Mutta, mikä on sopiva sekoitus?

 

Siis jotain tällaistako muotojen sekoitusta? (Versailles, Ranska)

Päätin ratkaista asian niin, että suunnittelin kulmikkaan pihan vastapainoksi kaarevareunaisia kasviryhmiä, joissa istutukset muodostavat yhtenäisiä alueita. Ei enää yksittäisiä puita, pensaita tai kukkapenkkien hajasijoittelua.

 

Kivityöharjoitusten myötä olen myös ihastunut kivimuureihin. Etupihan paraatipaikalle onkin nyt suunniteltu punaisista vallikivistä tehtävä korotettu kukkapenkki – tietysti pyöreän muotoinen.

 

Kaiken tämän aherruksen tuloksena syntyi kasa luonnospiirustuksia, kasviluettelo, suunnitelmaselostus ja valtaisa kysymyspatteristo, joiden kanssa purjehdin eilen open eteen. Sain häneltä taas seuraavat askelmerkit, joiden avulla nyt etenen. 

 

Homma siis jatkuu ensin suunnittelujen loppuunsaattamisella. Sitten toivon, että vanha sanonta "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty", pitäisi myös paikkansa.

 

Eikä siinä vielä kaikki. Näyttötutkintoani varten tekemäni pihasuunnitelmat koskevat vain puolta pihaa. Loput vuorossa ehkä sitten, kun nämä suunnitelmat on ensin toteutettu.