Ajassa taaksepäin

Aamulla, silmät avattuani tuli vihdoinkin taas halu kirjoittaa - ehkä halu lukemiseenkin taas syttyisi. Olin jo odottanut tätä tunnetta saapuvaksi.

Takana on raskas loppusyksy. Menetin rakkaan läheisen marraskuun lopussa. Suru on edelleen läsnä, mutta ajatukset viipyilevät yhä useammin muistoissa, jotka lohduttavat. Olen saanut paljon lohduttavia sanoja myös ystäviltäni, lämmin kiitos niistä.

Tapaninpäivän aamuna aurinko näyttäytyi joulun sateisten ja harmaiden päivien jälkeen. Sää oli pikemmin keväinen kuin talvinen. Maakin oli (on edelleenkin) musta, sillä lumi oli jo sulanut sateiden vuoksi.

Kauniista säästä innostuneina suuntasimme auton nokan kohti Seurasaarta. Autojen määrästä pystyi nopeasti päättelemään, ettemme suinkaan olleet ainoita, jotka olivat lähteneet kävelylle Seurasaareen. Sekaan kuitenkin mahduttiin ja lenkki tuli tehtyä.


Seurasaaren silta on rakennettu 1890-luvun alussa.

Yksi sillan taidokkaasti tehdyistä katoksista.

Seurasaaressa oli runsaasti lintuja, jotka uiskentelivat enempi vähempi sulassa sovussa pitkin Seurasaarenselkää. Joutsenista kaksi piti ärhäkkäästi puoliaan, kun taas kolmas oli jostakin syystä siirtynyt omiin oloihinsa sillan toiselle puolelle.

 

Helsingin länsipuolella sijaitseva Seurasaari on museosaari,  jonne on siirretty vanhoja puurakennuksia ja kirkkoveneitä eri puolilta Suomea. Saaren ulkomuseo on toiminut vuodesta 1909. Saarella on nykyisin lähes 90 erillistä rakennusta, jotka ovat peräisin 1600 - 1800 -luvuilta.

Tämä kirkkovene on lähes 22-metrinen ja kantaa 100 ihmistä.

Museon vanhin rakennus on viehättävä, puinen Karunan kirkko (1686), joka toimii kesäisin mm. suosittuna vihkikirkkona. Tapuli on rakennettu 1767. Kiertelin kirkon ympärillä pitkän tovin, sillä se on todella kaunis sitä ympäröivine kivimuureineen.

Saaren ja sen ympäristön luonto on mieleenpainuva. Meri, kalliot ja vanha puusto olivat komeaa katseltavaa. Siinä kävellessä tuli taas mieleen, kuinka luonto palkitsee antamalla voimaa.



Kun päivä alkoi laskea mailleen, oli aika lähteä kotiin.

 

Hyvää uutta vuotta 2017

ja kiitos lukijani, kun olet jaksanut pysyä mukana!

Kevättä vastassa Krakovassa

Kävimme aviosiippani kanssa toteamassa, että vajaan 2000 kilometrin päässä on jo täysi kevät. Olimme minilomalla Krakovassa, jossa lämpötila kohosi sunnuntaina ja maanantaina jo 20 asteen tietämille.

Näinä muutamina päivinä keskityimme lähinnä Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvaan keskiaikaiseen keskustaan, jonka ydin on vanhankaupungintori. Ihmiset nauttivat kauniista säästä joko kahviloissa istuen tai erilaisia esityksiä seuraten.

Torilla sijaitsevat mm. Marian kirkko sekä Verkahalli. Kirkoista puheenollen: tässä kaupungissa niitä riittää!

Oikealla Marian kirkko.

Torilla sijaitseva viehättävä kappeli.

Lapset olivat puluista innoissaan.

Vanhaakaupunkia pääsi kohtuullista maksua vastaan
ihastelemaan näyttävässä hevoskyydissä.

Näkymä Verkahallin sisältä. Hallissa myydään
paikallisia tuotteitta, kuten kristallia ja muita käsitöitä.

Vietimme yhden aamupäivän tutustuen Wielickan suolakaivoksiin, joka on myös maailmanperintöluettelon suojelukohteita.

Roikuimme hyvin mieluusti oppaan välittömässä läheisyydessä, ettemme eksy kaivoksen uumeniin. Kaivoksessa on noin 250 kilometriä käytäviä, ja syvyyttäkin on noin 300 metriä. Meidät turistit vietiin "vain" noin 130 metrin syvyyteen, jonne kuljimme satoja puuportaita pitkin. Onneksi pääsimme maan pinnalle hissillä.

Vasta 64 metriä tultu alaspäin.

Käytävä toisensa perään, joka suuntaan.

Tässä salissa oli korkeutta kymmeniä metrejä.

Kaivoksen erikoisuutena ovat suolasta rakennetut kappelit, lattioita myöten. Kappeleissa on näyttäviä suolasta tehtyjä veistoksia.

Kaivoksen suurin kappeli, jota valaisivat näyttävät kattokruunut.

Tässä näkyy, että suolasta tehty esine on valaistuna läpikuultava.

Kävimme myös ihastelemassa Wavelin linnavuorta, josta oli mukavat näkymät mm. kaupungin läpi virtaavalle Veikseljoelle. Linnavuori olisi varmasti hieno nähdä myös kesäaikana, kun kasvillisuus puhkeaa täyteen loistoonsa.

Komea muratti kiipesi pitkin linnan muuria.

Yksityiskohta yhdestä kirkkorakennuksesta.

 

Alla vielä tuokiokuvia Veikseljoelta, jonka ympäristöstä pidetään selvästi hyvää huolta. Joen reunamilla näkyi paljon pyöräilijöitä, juoksijoita ja kävelijöitä.

 

Huhtikuusta alkaen jokea ja kaupunkia voi ihastella myös jokilaivoista käsin.

Näkymä linnavuorelta joelle.

Näkymä Veikseljoelta linnavuorelle.

Joessa uiskenteli valtavasti joutsenia.

Tämä kaunotar keräsi ihastuneita katseita.