Kylässä Kekkosilla

Museokorttien ansiosta tulimme käyneeksi tänään mieheni kanssa ensimmäistä kertaa Tamminiemi-museossa. Tamminiemi on toiminut vuodesta 1940 alkaen kaikkiaan kolmen presidenttimme virka-asuntona, mikä hieman yllätti. Olin aina yhdistänyt Tamminiemen vain presidentti Kekkoseen. Toisaalta - luulin myös lapsena (ehkä monen muun lailla?), että presidentti on synonyymi Kekkoselle.

Presidenttiparin valokuvat olivat salissa, flyygelin päällä.

Virka-asuntonaan Tamminiemeä pitivät presidentit Risto Ryti, Carl Gustaf Emil  Mannerheim ja Urho Kekkonen (1956-1982). Oppaan mukaan presidentti Paasikivi oli sen sijaan viihtynyt paremmin presidentinlinnassa, koska Paasikiven mielestä Tamminiemi oli liian kaukana maaseudulla.

Kun Urho Kekkonen erosi presidentin tehtävästään, sai hän oikeuden jäädä asumaan Tamminiemeen. Museokäyttöön Tamminiemi avattiin joulukuussa 1987 presidentti Urho Kekkosen kuoleman jälkeen.

Kaunis jugend-tyylinen Tamminiemi seisoo hienolla paikalla, meren rannalla - ihan Seurasaaren vieressä.

Museo esittelee presidentti Kekkosen virka-asunnon, joka on osittain sisustettu 1970-luvun ajan hengen mukaisesti. Osa huonekaluista edusti myös huomattavasti vanhempaa tyylisuuntaa, joten tyylillisesti Tamminiemi vaikutti sopivasti kodikkaalle. Tamminiemessä oli myös runsaasti esillä kotimaisten taiteilijoiden teoksia sekä tuliaisia eri maiden valtionpäämiehiltä.

Alakerrassa sijaitseva presidentin työhuone.

Alakerran sali, jonka huonekaluista osa oli tuotu presidentinlinnasta.
Oikealla ruokailuhuone, jossa Kekkonen nautti
täsmällisesti lounaan kello 12 ja päivällisen kello 18.

Yksityiskohta salista.

Yläkerta oli presidenttiparin yksityiskäytössä.
Aulassa mm. Eero Aarnion klassikko, pallotuoli sekä
seinällä Essi Renvallin reliefi.





Kekkoset olivat ahkeria lukemaan. Kirjakaappeja olikin joka puolella.
Kuva on yläkerran aulasta.



Presidentin makuuhuone, joka oli varsin vaatimaton.
Käytävän toisella puolella oli rouva Sylvi Kekkosen makuuhuone.

Yläkerrassa oli kaunis ikkuna, josta oli näkymä merelle.
Pitkän pöydän ääressä presidenttipari
tapasi ruokailla läheistensä kanssa.

Käynti Tamminiemessä oli mielenkiintoinen tuulahdus historiaa. Mukava oli myös kuulla Tamminiemen kuulumiset oppaan kertomana. Opastettu kierros kesti vajaan tunnin.

Ajassa taaksepäin

Aamulla, silmät avattuani tuli vihdoinkin taas halu kirjoittaa - ehkä halu lukemiseenkin taas syttyisi. Olin jo odottanut tätä tunnetta saapuvaksi.

Takana on raskas loppusyksy. Menetin rakkaan läheisen marraskuun lopussa. Suru on edelleen läsnä, mutta ajatukset viipyilevät yhä useammin muistoissa, jotka lohduttavat. Olen saanut paljon lohduttavia sanoja myös ystäviltäni, lämmin kiitos niistä.

Tapaninpäivän aamuna aurinko näyttäytyi joulun sateisten ja harmaiden päivien jälkeen. Sää oli pikemmin keväinen kuin talvinen. Maakin oli (on edelleenkin) musta, sillä lumi oli jo sulanut sateiden vuoksi.

Kauniista säästä innostuneina suuntasimme auton nokan kohti Seurasaarta. Autojen määrästä pystyi nopeasti päättelemään, ettemme suinkaan olleet ainoita, jotka olivat lähteneet kävelylle Seurasaareen. Sekaan kuitenkin mahduttiin ja lenkki tuli tehtyä.


Seurasaaren silta on rakennettu 1890-luvun alussa.

Yksi sillan taidokkaasti tehdyistä katoksista.

Seurasaaressa oli runsaasti lintuja, jotka uiskentelivat enempi vähempi sulassa sovussa pitkin Seurasaarenselkää. Joutsenista kaksi piti ärhäkkäästi puoliaan, kun taas kolmas oli jostakin syystä siirtynyt omiin oloihinsa sillan toiselle puolelle.

 

Helsingin länsipuolella sijaitseva Seurasaari on museosaari,  jonne on siirretty vanhoja puurakennuksia ja kirkkoveneitä eri puolilta Suomea. Saaren ulkomuseo on toiminut vuodesta 1909. Saarella on nykyisin lähes 90 erillistä rakennusta, jotka ovat peräisin 1600 - 1800 -luvuilta.

Tämä kirkkovene on lähes 22-metrinen ja kantaa 100 ihmistä.

Museon vanhin rakennus on viehättävä, puinen Karunan kirkko (1686), joka toimii kesäisin mm. suosittuna vihkikirkkona. Tapuli on rakennettu 1767. Kiertelin kirkon ympärillä pitkän tovin, sillä se on todella kaunis sitä ympäröivine kivimuureineen.

Saaren ja sen ympäristön luonto on mieleenpainuva. Meri, kalliot ja vanha puusto olivat komeaa katseltavaa. Siinä kävellessä tuli taas mieleen, kuinka luonto palkitsee antamalla voimaa.



Kun päivä alkoi laskea mailleen, oli aika lähteä kotiin.

 

Hyvää uutta vuotta 2017

ja kiitos lukijani, kun olet jaksanut pysyä mukana!