Pientä poseerausta

Tänään on ollut viileä ja tuulinen päivä ja olen pysytellyt suurimmaksi osaksi sisätiloissa.

Vähän väliä on ulkoa kuulunut erilaisia ääniä, kuten kolinaa ja rapinaa, joita olen käynyt muutamaan otteeseen ulkona ihmettelemässä. Mitään erityistä ei kuitenkaan ole näkynyt, joten arvelin tuulen aiheuttavan moiset äänet.

Lopulta äänten aiheuttaja selvisi. Kevään aikana tutuksi tullut oravanpoikahan siellä mekasti. Kiipeili, keikkui ja hyppeli - välillä vahingossa putosikin nurmelle omia aikojaan.

Muutama päivä sitten se meinasi jo päästä hengestään, kun pihapiirimme lähistöllä käyskentelevä kulkukissa jahtasi sitä pihalla ja terassilla. Seurasin tilannetta vain muutaman metrin päästä ja hätyyttelin molempia metsän suuntaan. Sillä kertaa orava selvisi.

Oravavieraamme on ilmeisesti jo tottunut ihmisiin niin, ettei edes lähde karkuun, kun räpsin siitä hetki sitten valokuvia, jopa melko läheltä.

"Sano muikku!"

 

 

 

 

 

 

Soma ja kiva seurattavahan se on, mutta saisi  pikkuhiljaa painella metsän puolelle touhuamaan, lajitoveriensa kanssa.