Käsillä tekemisen iloa!

Puutyönäyttönä tehtävä työkalupakki alkaa olla loppusuoralla - enää puuttuu maalaaminen. Olen lopputulokseen ihan tyytyväinen, vaikka vähän stressasinkin sen kanssa (Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty?).

Tämä päivä meni käytännöllisesti katsoen vielä näytön raporttia kirjoittaessa, sisätiloissa tietysti. Varmaan siksi olo oli iltapäivästä väsynyt ja saamaton.

Eikä siinä mitään, jos välillä on saamaton. Hyvä niin. Muistin kuitenkin jossakin vaiheessa, että kaapin perällä on muovipussillinen kuivia käpyjä, joista voisin tehdä jotakin hyödyllistä. Joutavat jo pois maleksimasta.

Tein käpykranssin. Pohjaa varten vääntelin ensin tukevasta rautalangasta ympyrän.

Koska olen ollut innokas askartelija lapsesta asti, olen tottunut säästämään kaikenlaista askarteluun kelpaavaa tavaraa. Kaivoinkin esille valkoista pakkausmuovia, jonka kieputin rautalangan ympärille. Lopuksi kieputin vielä ohutta rautalankaa muovin tueksi. Pohja oli valmis!

Seuraavaksi otin esille askartelussa korvaamattoman liimapyssyn, jonka avulla kiinnitin kuivuneet kävyt pohjaan kiinni. Ensin tein keskimmäisen kierroksen, jota täydensin kahdella muulla käpyrivillä. Käpyjä ja liimaa kului uskomaton määrä.

Jouduin vielä lopuksi paikkaamaan kranssin aukkokohtia vähän eksoottisemmilla kävyillä, joita olin joskus tuonut joltakin ulkomaanmatkalta. Erilaiset kävyt antoivat samalla pikantin säväyksen kranssille.

Päätin, että kranssi viedään anoppini haudalle. Hänen kuolemastaan tulee tässä kuussa kuluneeksi seitsemän vuotta.

Anoppini oli itsekin innokas käsityöihminen, jolta sujui niin ompelu, askartelu kuin monet muutkin käsityöt. Häneltä jäi muistoksi monia ihania, itsetehtyjä töitä. Mm. nämä hellyttävät nallet vahtivat kotiamme tuulikaapin lipaston päällä!