Annoin ajatusten viedä

Ennen joulua on nippu poikkeuksellisia koulupäiviä, jolloin menemme kouluun vasta iltapäivällä. Tänään on sellainen päivä.

Opiskelemme Mika-open johdolla teknistä piirtämistä Vectorworks-ohjelmiston avulla. Vectorworks tekee pihasuunnittelun tekemisestä systemaattista, ja esimerkiksi muutosten tekemisen helpommaksi kuin käsin piirrettäessä. Tehokkaampaa siis, kuten nykyihmisinä olemme tottuneet asiat hoitamaan. Käsin piirtämisestä tykkäävänä en ole vielä varma, onko tämä minun juttuni, mutta selvinnee.

Aloitin poikkeavan aamun poikkeuksellisesti. Kaivoin kävelysauvat esille ja lähdin lenkille. Tällä kertaa muualle kuin metsään.

Siinä kävellessä harmaassa ja märässä säässä - kävelysauvojen luistaessa jokaisen hiekanmurun kohdalla - tulin kieltämättä miettineeksi, onko tämä nyt ollenkaan kivaa. Lopputulema oli, että kannatti lähteä.

Annoin ilon ja onnen ajatusten viedä.

Joulu. Joulu on aina ollut minulle The Juhla. Parasta on siihen valmistautuminen, kaikkine oheistoimintoineen, kuten piparitalkoineen tyttärien kanssa. Kaikki kolme lasta ovat hetken siinä lähellä, ja joululaulujen kaikuessa kodin valtaa piparien tuoksu.

Huipentuma on läheisten kanssa vietetty jouluaattoillallinen, pitkän pöydän ääressä hyvästä ruuasta ja yhdessäolosta nauttien. Pieniä, suuria hetkiä!

Valo ja värit. Marraskuun harmaassa tulivat mieleen auringonvalo, ei niinkään lämpö, ja värit. Minut saa jo huokailemaan onnesta, jos saan kokea ne samanaikaisesti.

Jos vielä pääsen nauttimaan niistä sopivan joutilaassa ja kiireettömässä olotilassa, on paketti täydellinen. Niinpä ajatukseni viivähtivät muutamilla lomamatkoilla, joissa onnellisuuden paketti tuntuu olevan kasassa.

Eipä reilun puolen tunnin kävelylenkillä paljon muuta ehtinytkään mietiskellä. Lopuksi lähes kättelin itseäni, että olin kävellyt edes pienen lenkin. Onhan sekin reilu puoli tuntia enemmän kuin, jos en olisi lähtenyt. Lisähöysteenä sain päivän positiiviset ajatukset. Ihan yksinkertaisesti näin.