Luonto kutsuu

Nyt sitten kuulkaas opetellaan ihan tosissaan tekemään töitä ulkona!

Tulikuusama.

Kun on tehnyt reilu 20 vuotta toimistotöitä, eivät kaikki itsestään selvinä pidetyt ”etuudet” olekaan enää itsestään selviä. Kuten vessa. "Luonto kutsuu" myös meitä ulkona työskenteleviä.

Asiakastöitä pukkaa –postauksessani kerroin, että olen nyt mukana koulukavereideni kanssa tekemässä betonikivilaatoitusta omakotitalon pihalle. Tämän talon omistaja on siitä poikkeuksellinen, että hän on antanut käyttöömme talonsa avaimet voidaksemme käydä päivän aikana vessassa. Lisäksi hän tarjoaa meille silloin tällöin kahvit. Tämä on ihan luksusta näissä piireissä – sanovat asiaan vihkiytyneet.

Olemme pohtineet koulussa ikäisteni naisten kanssa, miten tällä alalla työskentelevät lajitoverimme handlaavat tämän. Oletamme, että miehille vessattomuus ei tuota samanlaista päänvaivaa. Ainakin miespuoliset koulukaverimme vain naurahtavat vakavahenkisille pohdinnoillemme.

Sinivuokko.

Pitääkö ennen jokaista työmaata selvittää valmiiksi lähin huoltoasema tai muu vessapaikka? Pitääkö jo aamupala jättää väliin, jotta ei nolona tarvitse heti työmaalle saavuttua olla etsimässä vessaa? Miten ratkaista yhtälö aurinko + fyysinen työ + veden juominen = vessatarve?

Ruttojuuren kukkia.

Totesimme koulussa hieman ironisesti, että jos ei voi syödä, eikä juuri juodakaan ja tekee ulkona fyysistä työtä, mahdamme olla syksyllä hoikkia ja timmissä kunnossa. Ja bonuksena olemme tietysti myös hyvin päivettyneitä.

Pikkusydän.

Toisaalta nyt, kun olen lähtenyt kouluttautumaan uudelle alalle, voin samalla alkaa noudattaa maalaislääkäri Tapani Kiminkisen ohjeita eli alkaa kouluttaa myös rakkoani. Se kun kuulemma kasvaa kouluttamalla (Virtsarakko kasvaa kouluttamalla).